Uusien alkujen ihanuus

Hei! Tervetuloa, sinä joka eksyit blogiani seuraamaan. Kyseessä on siis melko tuore tapaus. Oikeastaan ihan vastasyntynyt. Blogin idea ei kuitenkaan ole ihan uusi, olen nimittäin vuosien aikana blogannut pienimuotoisesti muistakin itseäni kiinnostavista asioista. Syy miksi aloitan taas uuden blogin on, että olen kokenut sen hyödylliseksi omien tavoitteideni havittelussa. Ja siitä tässäkin on kysymys. Minulla on haave, jonka aion saada toteutumaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni ihan suunnitellusti, enkä vain vähän sinnepäin hutiloiden. Aion tulla lääkäriksi. Mahdollisimman pian. Tässä vähän historiaani: olen haaveillut lääkärin urasta jo pitkään. Monien muiden tapaan, myös minä mietiskelin yläasteella minne ihmeeseen sitä suuntaisi perusopintojen jälkeen. Ehkä lääkäri vois olla kiva. Joo, meen lukioon ja sit lääkikseen. Ihan noin helppo ei tieni kuitenkaan ollut, sillä tuosta havahtumisesta on kulunut jo 10 vuotta. Elämä on edennyt, ja lääkis siintää edelleen kaukana haaveissa.

Olen pyrkinyt lääkikseen nyt kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran ennen pääsykoe uudistusta päntäten galenosta. Toisella kertaa ajatuksena käydä vain katsomassa miltä lukion oppimääriin perustuva tentti näyttää. Kummallakaan kerralla minulla ei ole ollut todellisia mahdollisuuksia, eikä käsitystä kokeen vaativuustasosta. Nyt olen kokeneempi. Tiedän että pystyn tähän. Aion onnistua. Viime syksynä aloitin ensimmäisen ihan oikeasti aidon lukuprosessini. Tein suunnitelman, laskin tunteja, mietin valmennuskursseja. Opiskelin joka hetki. Suunnitelma kaatui omaan mahdottomuuteensa, ja tässä on eletty niitä jälkimaininkeja. Uusi vuosi tuo kuitenkin onneksi mahdollisuuden uuteen. Palo on pienen burn outin jälkeen jälleen syttynyt, ja hyvä niin, sillä pääsykoe lähestyy valitettavan kovaa vauhtia. Tiukkaa tekee ja tiedän että tästä tulee aivan hullu kevät. Tahdon silti sanoa toukokuussa tehneeni kaikkeni, riitti se sitten opiskelupaikkaan tai ei. Tämä on siis uusi alku. Jo tuhannetta kertaa. Tervetuloa mukaan.