sunnuntai 4. helmikuuta 2018

5/18

Nuhaa ja nunnukaa. Ei siis hirveen inspiroiva viikko. Esikoinen on raukkaparka ollut kauheassa kuumetaudissa ja kuopus pukkaa hampaita. Tämä viikko on siis menty lapset edellä. Oma kurkku on myös karhea, tänään oli aivan uskomaton päänsärkykohtaus joka helpotti pimeässä peiton alla buranaa pureskellen. Onneksi olen kuitenkin päässyt osallistumaan valmennuskursseille, joita on tosiaan kolmena iltana viikossa. Ja ihan pikkuisen olen raottanut niitä sumuisia verhoja, joiden takana sähköoppi ja ydinfysiikka piileskelevät, hui!



elektroni, elektr on in...siis miten carmen tähän nyt liittyy?


Edessä on siis vähintäänkin tuplasti aalto-opin kokoinen henkilökohtainen helvetti. Koitan kukistaa sitä ajattelemalla, että mua oikeesti oikeesti oikeesti kiinnostaa miten se sähkö virtaa... ja huomaan että niin ehkä vähän jopa kiinnostaakin! Jos vain sais vielä taottua itsestä irti tuon ajatusmallin, mikä konservatiivisessa peruskouluopetuksessa melko hyvin päähän iskostettiin. Ettei tytöt voi menestyä tälläisissä aineissa. Ei teidän tarvitse tietää mikä ampeeri on, kunhan ette kuivaa hiuksia kylvyssä. Että niin. Noh, kyllä vaan pirulauta kiinnostaa ja halutaan tietää ja opitaan gaddääm.



Noh, nämä omat henkilökohtaiset möröt jatkavat mörköilyjään. Ois jännä tietää onko muilla näitä henkisiä bloggeja, ja mikä niitä oikein aiheuttaa. Esim. erään kanssa keskusteltiin, että häntä ei jaksa kiinnostaa bilsa, koska kokee sen liian helpoksi. Mutta mites kummaan sitä mitään oppii, jos ei viitsi keskittyä oppimaansa??

Viikkot vierii, jos oikein laskin niin näitä viikkokuulumisia ei toivonmukaan postata pääsykoemerkeissä enää kuin laskujeni mukaan 14!!!!

Tehokasta lukemista myös ensi viikkoon tytöt ja pojat ja kaikki muut! Jokainen pystyy tähän halutessaan! Jos et muuten usko, niin anna kun Rob Schneider sen kertoo sulle!


Viikon yhteenveto
- koko poppoo sairastaa, ei oikein jaksa lukea
+ edistystä tapahtuu jälleen. Alan pikkuhiljaa selvitä laskuista myös "itsenäisesti" ilman että täytyy jotakin ratkaisun osaa tai kaavaa lunttia. Toki jotkin menee edelleen yli hilseen.
+ Valmennuskursseilla olen huomannut olevani tietojen tasalla. Vain vähän tulee "uutta" tietoa, ja tehtäviin vastaaminen vielä ainakin ihan kivaa.


8 kommenttia:

  1. Moi!
    Hetki sitten löysin blogisi pariin ja todella kivalta vaikuttaa :) Ihan ekana haluan antaa kovat tsempit hakuprosessiin! Tosiaan olen itsekin hakemassa lääkikseen, tänä vuonna toista kertaa. Ensimmäinen hakukerta oli todella takkuinen. Tein about kaikki virheet, mitä vaan voi tehdä, mutta virheistähän oppii ;) Tällä kertaa tunnen eteneväni jo todella paljon järkevämmin ja tehokkaammin. Silti näitä henkisiä blokkeja löytyy :D Itsellä sähkö on myös jonkinlainen mörkö, samoin "saapasjalkabilsa". Ihmisbiologiaan olen hakenut mielenkiintoa ja haastetta hieman lukiokirjoja vaativimmista lähteistä. Suurin henkinen musta aukko ei kuitenkaan ole itselleni yksittäiset aihealueet vaan nopeaakin nopeampaa kuluva aika ja opiskelualueen laajuus. On niin musertavaa palata kursseihin, jotka kävi viimeksi kuukausia sitten ja huomata, kuinka tiedot ovat vain lipuneet päästä pois. Miten ehtiä samalla edistymään rivakasti uudessa asiassa ja samalla kertaamaan vanhoja aiheita. Epävarmuus..sitä se on. Kuinka voi hyväksyä sen, ettei kaikkea voi osata täydellisesti. Tälläistä pohdintaa tämän hakijan pääkopassa x)

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiva kun kommentoit ja hirveesti tsemiä myös sulle! Voin todellakin samaistua tuohon virheiden tekoon kokeessa (ja sitä edeltävässä opiskelussa). Oon koittanu löytää siihen erilaisia näkökulmia: esim. sen sijaan että toitottaisin itselleni mitä en osaa, koitan keskittyä siihen mitä jo osaan. Luulenpa että itsellänikin täytyy tehdä vielä jossain vaiheessa paluu tuohon aalto-oppin kun se on nyt viimeaikoina jäänyt taustalle. Mutta hei, jos yhtään lohduttaan, en usko että ikinä kukaan koskaan on saanut täysiä pisteitä kokeesta! Tee niin paljon töitä kuin pystyt, opi niin paljon kuin pystyt, kaikkien asioiden täydellinen hallinta on mahdotonta ( ei osaa meidän valmentajatkaan kaikkea tarkistamatta niitä ensin) ja vaikka osaisitkin kaiken, ei sulla ole kuin viisi tuntia aikaa vastata kaikkeen! Eli väliä on loppupeleissä sillä, kuinka paljon pisteitä kerkeet haalia kokeen aikana, ei sillä tiedätkö kaiken. :) Saapasjalkabilsasta oon koittanu tehä mielenkiintoista ajattelemalla näin: Jos mun vastaanotolle tulee saman päivän aikana kymmeniä potilaita tietyltä asuinalueelta joilla on paha vatsatauti, täytyy mun ymmärtää ekologiaan niin että osaan epäillä juomavesien saastumista ja hoitaa potilaat oikein, ottaa oikeet testit yms. Että se saapasjalka suo-kuusi-tirppa-mato-oppikin on tärkeetä. No joo, toivottavasti tästä oli jotain hyötyä ja tosiaan tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, ettei kukaan osaa kaikkea! Oli kyllä herättävä näkökulma myös tuo, että ei se tieto vaan se miten sitä osaa käyttää, nopeus jne että pisteet ropisee :D Tuo on kyllä totta mitä saapasjalkabilsasta sanoit. Onhan siellä todellla paljon hyviä ja tärkeitä juttuja lääkärin työn ja ihan yleissivistyksenkin kannalta :D Sitäpaitsi jos se koe nyt jotain sienieläinten hedelmöitystietoja vaatii, niin sitten ne vaan on opeteltava, ei siinä muu auta. Suosittelen kyllä ehdottomasti siihen aalto-oppiin palaamista edes nopean kertauksen muodossa. Uskon nimittäinn, että yksi suurin hakijoita erottava tekijä on kertauksen määrä! Se pärjää kuka muistaa (nopeasti) ja kertaus on ihan super tärkeä siinä muistiinpalauttamisen nopeudessa!

      Poista
  3. Heh, juurikin näin! Kertaamista, kertaamista ja TAAS kertaamista! Tää oon vähän niinkuin opiskelun cooperin testi, jokasen se on juostava et pääsee maaliin! :)

    VastaaPoista
  4. Moikka! Voin niin samaistua noihin mörköihin. Tällä hetkellä luen vasta kirjoituksiin, mutta lääkiksen pääsykokeet pelottelevat jo vuoden päässä. Itse ainakin huomaa sivuuttavansa osan aiheista sillä periaatteella, että eihän näitä ikinä oo kysytty. Pitäisi kyllä päästä eroon tuosta ajattelutavasta. Tsemppiä sulle sinne lukuihin! Kyllä kova työ vielä palkitaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja sulle myös kirjoituksiin! :) Oletko aatellut käydä tänä vuonna jo vähän fiilistelemässä koetta? Tuota itselle vaikeiden asioiden sivuttamista teen itsekkin jatkuvasti... Yritän tietoisesti kyllä nykyään puuttua siihen ja kohdata ne kauheat möröt, mutta tässä melkein helpoin on ollut itselle se, kun joku ns. pakottaa huomaamaan että kuin huonosti tuo oma inhokkiaihe on hallussa. Ja tähän on kyllä ollut hyvänä lääkkeenä, vanhat kokeet ja ihan tuo valmennuskurssikin. :D

      Poista
  5. Ei oikotietä onneen: laske, laske ja laske. Älä tuhlaa liikaa aikaa teorian lukemiseen. Sen sisäistää parhaiten laskemalla. Jos luet teoriaa, ota vähintään kynä käteen ja tee alleviivauksia, mieluiten kirjoita itse muistiinpanoja. Kertaa, kertaa ja kertaa. Jos katsot vastauksen etukäteen ja ajattelet että olisin osannut, näin se menee, tee lasku seuraavana päivänä uudestaan. Muuten huijaat vain itseäsi. Jos et ymmärrä jotain asiaa, opiskele se heti kunnolla. Muuten huhtikuun lopussa on pitkä lista ”opiskele vielä nämä”- asioita.
    Jos nämä asiat teet tunnollisesti, pääset sisään varmasti. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, vastasin tähän mutta se näyttää kadonneen pittiavaruuteen! Eli siis: Tässäpä neuvoa kerrakseen! Aina välillä tekee niin mieli mennä sieltä mistä aita on matalin ja jättää asioiden kertaus sekä "jo käsitellyt" laskut taakseen. Vaan eipä niitä muuten opita! Rutiini on kyllä ihan ensiarvoisen tärkeää kokeessa. Tästä on ihan syytä aina välillä itseä muistutella! :)

      Poista