Viikko 38

Heippa! Kylmä sää on viilentänyt ajatukset ulkona touhuamisesta ja tämä rouva on kyhjöttänyt oikein mielellään sisällä lämpimässä opiskelumateriaalit nokan edessä.  Autojen rappaaminen kuurasta on ollut jälleen ihan sikamielyttävä lisäjännäri aamuihin, kun lähdetään töihin jo valmiiksi vähän myöhässä.

Opiskelu jatkuu ihan mukavasti. Tällä viikolla mukaan pääsi myös kemia pitkästä aikaa.  Toki vielä mennään ihan perusasioissa, joten olisi jotenkin vähän hälyttävää jos niiden kanssa suurempia ongelmia olisikaan. Fyssa sai jäädä tauolle. Fysiikan kanssa tuli nimittäin niin syvä taisteluväsymys että pelkkä ajatuskin liikeyhtälöistä oksetti. Päätin että liika on liikaa, aihetta voi välillä myös vaihtaa. Hyvä niin, sillä lukeminen piristyi taas kummasti.

Yksi asia minua on jäänyt harmittamaan kahden viime hakukerran jäljiltä. En nimittäin ole kummallakaan kerralla todellisuudessa tehnyt minkäänlaisia muistiinpanoja. Asia hieman jopa hävettää. Kuinka voin kuvitella oppivani mitään, jos en edes vaivaudu tiivistämään ja läpikäymään opittuja asioita. En ole mikään järkyttävän valveutunut ajatuskarttojen tekiä ikinä ollutkaan, mutta sain aiheeseen uutta kipinää katsottuani Youtubesta kouluun hakeneiden ja pääsykokeen läpäisseiden tubettajien videoita aiheesta. Monilla nimittäin on todella kattavat ja hyvät muistiinpanot. Siispä ajattelin että minunkin on aika ottaa haltuun tämä perustavanlaatuinen tekniikka, joka opetellaan jo ala-asteella. Yök.

Löysin myös joskus vuosia sitten ostamani anatomian flash card:sit. Ainoa ongelma on, että ne ovat englanniksi ja latinaksi, eivätkä siten juuri vauhdita opiskelua. Mutta tarkoituksenani olisi nyt käyttää niitä hetkiä kun mikään muu opiskelu ei sieppaa näiden suomentamiseen. Semmoista kivaa kevyttä ,takalistoa turruttavan laskemisen väliin. 

Elo täällä jatkuu muuten tasaisena. Työt sujuvat, lapset kasvavat, arki haastaa. Ihanaa ruuhkavuosi-/ikäkriisielämää niin hyvässä kuin pahassa. Mitään kummoisempaa raportoitavaa ei nyt tästä viikosta olekkaan.  Intoa piisaa, ainakin vielä tässä vaiheessa (mutta aikaa ei). Ensi viikolla saakin ruveta miettimään esikoisen synttäreitä. Ensimmäiset kaverisynttärit kolkuttavat ovelle, ja tupaan tulee laskujeni mukaan lähemmäs kymmenen tarhaikäistä. Katastrofin aineksen ovat siis jo kasassa.

Rauhallista kaamosajan alkua itse kullekkin!