torstai 28. kesäkuuta 2018

Pääsykoe vuosi 2019, täältä tullaan.

Niinhän siinä kävi.  Et saavuttanut valintakokeen vähimmäispistemäärää, luki karu teksti. kun 8:50 kirjauduin viimeistä kertaa tälle vuotta opintopolkuun.





Olo on harmistunut, ei kuitenkaan pettynyt. Mitään muuta vastausta en missään vaiheessa oikeasti edes odottanut.  Harmittaa, koska palo opiskelemaan on säilynyt todella kovana, ja  oma työ niin lähellä mutta niin kaukana omasta unelma-ammatista aiheuttaa välillä ihan todella pahoja henkisiä oireita. Turhauttaa. Viime kevät on vielä liian tuoreessa muistissa jotta luku-urakkaa voisi ajatella ilman kauhun ja paniikin sekaisia tunnelmia. Mielessä pidettävää on vain niin turkasen paljon, eikä auta kuin aloittaa jälleen alusta, ja mitä jos olenkin unohtanut kaiken.  Entä jos aika loppuu taas kesken. Olen kuitenkin varovaisen toiveikas  ensi vuodesta. Tämä vuosi toi todella hyvän pohjan alle, ja omat heikkoudet ovat nyt harvinaisen selvänä mielessä. On ihan erillaista alkaa rakentamaan opiskelua, kun on käsitys siitä miten, mitä ja kuinka paljon töitä täytyy tehdä. Vuosi 2019 tulee oleman minulle se the vuosi, olen varma. Niin päätin jo kun aloitin luku-urakan 2017 syksyllä, tarkoituksena oli pitää kevyt harjoituskierros vuosi, joka muuttuikin intensiiviseksi ja pelottavat huhut pääsykokeiden poistumisesta saivat tämän M:n paperit kirjoittaneen entisajan lukiolaisen kylmähikeen. Noh, jospa nyt ei sentään sitä poisteta, jos 2020 vuoden kaavailuissa on mitään todellista mukana. Uuteen opsiin täytynee kuitenkin perehtyä, ja harkita uusien kirjojen hankkimista.  Tylsää, jos sisäänpääsy jäisikin kiinni siitä yhdestä pisteestä, jota en saanut vanhoilla kirjoilla.



Mutta se menneestä. Palaan vielä toki tuohon pääsykokeeseen paremmin, aion tilata kokeen ja analysoida sitä hieman tänne blogiin. Mutta nyt katse kääntyy jo aika tiukasti kohti tulevaa. Aloitin nimittäin opiskelun jo tänään.  Kun tieto tuli vähän ennen  yhdeksää, sain jo kahdeltatoista avattua nefrologian kirjan. Fiilis opiskeluun on ihan hyvä, motivaatio on kyllä kohdillaan. Hieman hankalalta tuntuu vielä tässä vaiheessa päättää etenemisjärjestystä, mutta eiköhän sekin tule ajan  kanssa. Laskemisen pariin täytyy palata pian, se on selvää. Ensi kerralla aion nimittäin omata niin rautaisen laskurutiinin, että heikompia hirvittää.



Onnea kaikille sisään unelmien ahjoon päässeille! Jos joku blogin lukijoista pääsi  tänä vuonna sisään niin olet paikkasi ansainnut, onnea! Pääsit sisään tai et, olisi kiva kuulla teidän fiiliksiä ja ajatuksia tulevasta vuodesta. Nyt kohti uusia ulottuvuuksia jokainen!


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Opiskelijavalinta kesken

Viime hetket ennen tulosten julkaisemista alkaa olla käsillä. Seuraavan 24 tunnin sisällä pitäisi kaikilla olla selvää miten tuleva vuosi rakentuu: opinahjossa unelmia luoden ja  arjen uhrauksia tehden tai alottaen uuden kuumottavan pääsykoe kierroksen kovien tieteiden parissa, kevät 2019 tähtäimessä. Pääsykokeiden viimeinen tulosten julkaisupäivähän on tänä vuonna 28.6. Se onkin jo huomenna.

Kuumotus ja hermoja kiristävä jännitys on vaivannut itseä oikeastaan vasta tällä viikolla. Hieman vahingossa jopa lipsautin parille työkaverille alkuperäistä suunitelmaa vastaan hakeneeni. Nyt hakemisesta  onkin sitten tullut töissä juteltua, ja se on tehnyt siitä jotenkin...todellisempaa. aiemmin pääsin aina töihin pakoon odottavaa tunnelmaa joka muulloin tahtoo jäädä vaivaamaan.  touko- ja kesäkuu onkin näin mennyt varsin pian, enkä suuremmin ole itseäni asialla vaivannut. Mitä nyt töissä hieman endokrinologian kirjaa jo availlut, mutta sitäkään ei pitkälle pystynyt lukemaan.


Mutta nyt. Nyt ihan aikuisten oikeasti jännittää. Vähän pelottaakin. Opiskelijavalinta on edelleenkin kesken, ja olen tänään käynyt opintopolulla ja älyvuodossa katsomassa tilannetta ainakin tunnin välein. Parit sydämentykytyksetkin sain aikaan avaamalla pari lankaa jossa muka oli vastaukset jo saatu, tai annettiin ainakin niin ymmärtää!😀

Lähinnä itse odotan tuloksia valmistautuneena jatkamaan vielä pääsykoerumbaa. Kova drive olisi jo päällä aloittaa lukeminen.  Päätin kuitenkin vielä odottaa naulan arkkuun ennen kuin palaan kirjoihin, sillä "turhaa työtä" en viitsisi kuitenkaan hirveästi tehdä. Voin kertoa ettei tässä pikkulapsiperheen arjessa niitä ylimääräisiä tunteja kuitenkaan vieläkään ole hurrattavasti.