Yksi maailman vanhimmista kliseistä. YOLO Horatius, YOLO.
Nyt kevään edetessä ja pääsykokeen lähestyessä, omat ajatukset on välillä hyvinkin sekavia. Vaikka motivaatio on suuri ja työtä tulee tehtyä kiitettävästi silti päivittäisenä riesana vaivaavat riittämättömyys, epäonnistumisenpelko, epäilys ja välillä jopa pakokauhu.
Miksi uhraan tälle näin paljon aikaa? Entä jos en ikinä pääsekään lääkikseen, olenko hukannut suuren osan elämästäni turhaan? Miten lapset tulevaisuudessa reagoivat (oireilevat) poissaolevaa äitiään joka pyörittelee kaavoja mielessään kun pieni yrittää selittää innostuneena päivänsä tapahtumia? Olenko itsekäs? Miten me selvitään tulevasta?
Nämä ajatukset, pohdinnat ja voivottelut ovat todella, todella kuluttavia. Negatiiviset tunteet syövät tämän prosessin tärkeimpiä voimavaroja, minun motivaatiotani, innostuneisuuttani ja oppimiseniloani. Ja mitä olen nyt seurannut muita blogeja ja keskustellut muiden hakijoiden kanssa, huomaan etten ole ajatuksissani ainoa.
Huomaan kuitenkin jotain tapahtuneen. Jokin on nyt erilaista suhtautumisessani koko pääsykoerumpaan kun vertaan sitä siihen, miten suhtauduin koko asiaan vielä projektin alussa syksyllä. Huomaan kypsyneeni. Huomaan käsitteleväni negatiivisia tunteita paljon tehokkaammin ja löytävän positiiviset tunteet helpommin. Olen kehittynyt. Kun mielentilani on positiivinen, koen tiedon omaksunnan helpommaksi.
Mistä tässä on siis kyse?
Olen kai salaa itseltäni harjoittanut mentaalivalmennusta itseeni. Vertaistuki (joka olikin yksi blogin perustamisen ensimmäisistä liikkeellepanijoista), ongelmien nimeäminen ja sanoittaminen, ajatusmallit ja perustelu, ne kaikki ovat luoneet pohjaa kyvylleni vastaanottaa tietoa paremmin. Olen löytänyt minulle itselleni toimivia vaihtoehtoja. Kertaan päivittäin mielessäni positiiviset asiat, ja kuinka ollakkaan, päivä päivältä murehtimiseen käytetty aika vähenee. Toki poikkeuksiakin on.
Henkisessä valmennuksessa on siis kyse henkisten valmistautumisesta tulevaan. Samat keinot ja tavat voidaan soveltaa jokaisella elämän alueella. Olellista on löytää yksilölliset, itselle toimivat menetelmät. Asiasta on läjäpäin erilaisia teorioita ja kirjastot pullollaan tietoa.
Mitä hyötyä on mentaalivalmennuksesta?
Tätä kysyin itseltäni useasti. Monet lääkikseen hakeneet kertovat rankan kevään väsymyksestä ja opiskelujen aloittamisen vaikeudesta. Ongelmanratkaisutaidot puuttuvat. Itse ajattelin henkistä valmistautumista ennen lähinnä ylimääräisenä lisänä, jota voisi erilaisten harjoitusten avulla tehdä sitten kun siihen olisi aikaa. Todellisuudessa hyvät henkiset kyvyt ja valmiudet ovat avainehto monelle oppimisen aikana tapahtuvalle prosessille. Tiedon vastaanotto voi olla vaikeaa, jos ei ymmärrä syyseurausta. Pitkäaikaismuistiin asioiden tallentaminen liki mahdotonta, jos ei pidä oppimaansa merkityksellisenä. Henkinen valmistautuminen on aloitatteva siis heti, kun teet päätöksen tavoitella jotain suurta. Ennen ajattelin "no minä nyt vähän lueskelen ja ehkä pääsen tai sitten en." ja nyt tuo ajatus on kypsynyt tasolle "Kyllä, minusta tulee lääkäri. Nyt on mahdollisuuteni, annan sille kaikkeni. Paperikasa tenttipöydällä ei tule olemaan unelmani este."
Aion jatkossakin hyödyntää tätä, sillä siitä on todellakin ollut apua. Toivon, että tämä helpottaa myös teitä hallitsemaan tunteitanne. Tässäpä loppuun vielä viesti itselleni ja kaikille kanssakärsijöille:
Opi tuntemaan oma itsesi. Opi henkiset voimavarasi, sen rajoitteet ja heikkoudet. Etsi keinot, joilla voit voimaannuttaa itseäsi, kasvattaa henkisiä valmiuksiasi ja motivoida itseäsi. Älä käytä rajallisia resurssejasi itsesi lannistamiseen, vaan käsittele tunteesi ja opi päästämään negatiivisuudesta irti. Carpe diem, ota kaikki hyvä irti ajasta, joka on käytössäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti