Minulla on tapana kätevästi unohtaa tiettyjä asioita. Niin kuin sen, etten juuri kahden(!!!) viimeisen kuukauden aikana ole lukenut mitään. Mitään. Valehtelen itselleni että se johtuu ajan puutteesta, mutta todellisuudessa kyse on ajanhallinen puutteesta. Viime vuonna luku-urakka lähti käyntiin mainiosti, mutta tyrehtyi liian tiukkaan lukusuunnitelmaan. En huomioinut suunnitelmassani sitä, että kun sitten joku asia tuottaakin vaikeuksia, pitää niiden selvittämiseen varata enemmmän aikaa. Nyt aion olla fiksumpi, ja toivon että tämä blogi tuo itselleni kuria ja ryhtiä lukemiseen. Kun on pakko kohdata faktat, on ehkä helpompi asennoitua työskentelyyn, eikä antaa vaan vaikeuksien painaa unelmat taka-alalle.
2. Lupaan olla täydellisen epäaktiivinen bloggaaja.
Olen kahden lapsen töissä käyvä äiti, jolla on ihan saakelin aktiivinen mies. Tämä tarkoittaa sitä että mun mahikset päätyä tietokoneen äärelle ovat äärettömän pienet. Lähes olemattomat. Nytkin kun kirjotan, syötän samalla välipalaa lapsille. Tällä hetkellä esikoinen uittaa raejuuston kantta vesilasissa. Hohhoi. Rajallisen ajan puitteissa lupaan tehdä parhaani, päivittää edistymiseni ja tarkastella suunnitelmiani sekä olla bloggaaja. Epäaktiivinen, rajoittunut, väsynyt ja hermoromahduksen partaalla oleva, mutta kuitenkin. Ainakin yksi postaus viikossa tulee olemaan, jolloin kokoan viikon opiskelut ja fiilikset kasaan.
3. Lupaan pitää yksityiselämäni erossa blogista
Minun periaatteeni on, että jaan tänne vain aihepiiriin liittyviä juttuja. Itsekkäästi kerron siis vain omasta matkastani lääkäriksi, ja miten opiskelu, hakeminen ja työ nivoutuvat elämääni. Kyse on siis eräänlaisesta opintopäiväkirjasta. Meidän lapset saa päättää sitten aikuisena halauvatko olla mediapersoonia, minä en heistä niitä tee. Toki väistämättä aiheet sivuaa perhe-elämääkin, mutta pidän tekstit yleisluonteisina. Eli mitään selvitystä yksityiselämästä ei tule olemaan, ja yritän pitää postaukset niin opiskelupainoitteisina kuin mahdollista. Luulen että se hyödyttää itseäni eniten, ja motivaatiota hakevat kanssalukijat ehkä saavat eniten irti blogista. Ajattelen näin, koska tällä hetkellä itse keskityn lukemaan blogien lääkisaiheisia tekstejä. Näin saan helpoiten pidettyä ajatukset kassassa.
4. Lupaan että blogi kertoo koko tarinani
Tarkoituksenani on kertoa täällä koko opintomatkani lääkisopiskelijaksi. Jos onnistun, niin myös lääkäriksi. Ehkä tämä lupaus pitää yllä intoani kirjoittaa, ja estää haavettani karkaamasta tavoittamattomiin muun elämän tullessa etusijalle. Sillä totuushan on, että aikuisena vastuita ja velvollisuuksia on paljon. Lapset menevät aina kaikessa etusijalle. Mutta kuten aiemmin jo totesin, "unohdan" ahdistavat ja painavat asiat. Teen ne aina huomenna. Ehkä bloggaaminen voisi estää sen, kun joka viikko on käytävä läpi mitä asiaan kuuluu. Se pakottaa minut ehkä myöntämään itselleni jotain itsestäni.
5. Lupaan jakaa hyödylliset opit
Olen hyvä opiskelemaan yksin. Olen vielä parempi opiskelemaan ryhmässä. Kun minulla on joku kirittäjä, joku joka haluaa asiaa yhtä paljon kuin itse, toimin tuhat kertaa tehokkaammin. Toivon siis, että blogini tavoittaa samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Joukossa on voimaa, ja yhdessä voidaan välttää ne turhat kompastumiskivet. Lupaan siis kirjoittaa asioista, jotka toimivat itsellä. Kultaa olisi, jos joku jakaa myös omansa.
Hyvää alkanutta vuotta, ja oivallusrikasta kevättä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti