Täällä jännittyneenä ja ehkä vähän ahdistuneenakin seuraan höyryävän teekupin ja nessupakettien takaa tovereiden käymää taistelua tuolla työrintamalla. KVTES umpeutui, ja niin kunta-alojen ylityö- ja vuoronvaihtokielto astui voimaan. Tehy, ja monet muut ammattijärjestöt aloittivat työtaistelun epäoikeudenmukaisia työoloja kohtaan. Kun muut alat aloittavat lakon, on hoitohenkilökunnan keksittävä muita keinoja. Lakihan siis kieltää meiltä lakkoamasta, eikä sellaista ikinä ihan eettisesti voitaisi toteuttaakaan, vastaammehan työssämme ihmishengistä.
Olen lievästi ahdistunut siitä, millaisen vastaanoton tämä pyrkimys on tuottanut joissakin tahoissa. Miten provosoivasti yle yms. valtamediat ovat asettuneet työnantajan kannalle. Työntekijöitä syyllistetään, ja koetaan että tämä tilanne on ahneiden hoitajien vikaa. Nämä huutelijat eivät todennäköisesti tiedä mitään sosiaali- ja terveysalasta, eivätkä osaa katsoa asiaa omia intressejään pidemmälle. Ymmärrän pelon siitä, mitä tapahtuu jos hoitajat eivät tee töitänsä. Ymmärrän todella, että ihmisiä pelottaa omasta ja läheistensä puolesta. Mitä jos nyt sattuukin jotain, saako rakkaani hoitoa?
Ei syytä huoleen. Hoitajat tekevät edelleenkin työnsä. Kun ystäväsi kaatuu liukkailla keleillä, ambulanssi tulee edelleen paikalle ja kiidättää hänet edeelleenkin päivystykseen jossa osaava ammattitaitoinen henkilökunta edelleen hoitaa ystäväsi jalan. Ainoa erotus edelliseen on, että jos jalan hoitoon osallistuneen hoitajan vuoro loppuu, niin se loppuu. Hän ei ole vastuussa siitä ettei työnantaja halua turvata ystäväsi jalan hoitoa suunnittelemalla työvuorot niin, että hänen kotia lähtiessään paikalla on joku muu hoitamassa ystäväsi jalan. Hän ei ole vastuussa siitä, ettei työnantaja maksa hänelle kannattavaa palkkaa siitä, että hän oman elämänsä, omien ystäviensä ja perheensä kustannuksella hoitaa ystäväsi jalkaa jälleen yli sovittujen työvuorojen.
Kyse on ylityöstä ja työnantajan määräämästä vuoronvaihdosta. Kyse on siitä, saako hoitaja lähteä sovittuun aikaan hoitamaan oman elämänsä asioita. Vaikka sitä lastansa, joka on pakko hakea päiväkodista ajallaan. Kyse on siitä, että työntekijät ovat peloissaan: katsomme vierestä kun yksi toisensa jälkeen työyhteisömme jäsenistä palaa loppuun. Vähäisiä sijaisia ei saada pysymään työpisteissä työn kohtuuttoman vaativuuden vuoksi. Kyse on siitä, että jo alkujaan pienestä toimeentulosta vain nipistetään ja nipistetään. Kyse on siitä, ettei saatu ansio kata niitä velvoitteita, vastuita, ajallisia,taloudellisia, sosiaalisia menetyksiä, mitä alalla työskentely vaatii.
Työnantajataho ei ole valmis täyttämään puuttuvia resursseja. Työnantajataho ei ole valmis täyttämään omia velvollisuuksiaan, eli takaamaan hoitoa. Ei, koska se tarkottaisi paperilla ikäviä numeroita. Liian monia hoitajia yksiköissä. Liian monia lomapäiviä. Tilastollisia pykälännotkahduksia, joista omat esimiehet saattaisivat huomauttaa. Ei, nyt on paljon kivempaa kun voi tarpeen vaatiessa määrätä sen yhden hoitajan tekemään kolmen hoitajan työt.
Onneksi kommentoijien joukossa on myös niitä jotka ymmärtävät asioiden syvempiä tarkoituksia. Tällä hetkellä vallitseva sietämättömän toimimaton toimintamalli tarvitsee korjausta. Jos sitä ei tapahdu ilman työtaistelua, olkoon niin. Me työntekijät emme tätä halunneet emmekä toivoneet, mutta tähän on päädytty. Jospa nyt herättäisiin siihen tosiasiaan, että pian meiltä katkeaa meidän hyvinvointiyhteisön selkäranka. Jospa saisimme muutoksen aikaan, ennenkuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.
Tilannetta voivat kiinnostuneet seurata
Lääkäriliiton ohjeistus: https://www.laakariliitto.fi/uutiset/jasenuutiset/kunta-alan-tyosuhteisten-ylityo-ja-vuoronvaihtokielto/
tehyn liittokierros: https://www.tehy.fi/fi/liittokierros
Tehylehti: https://www.tehylehti.fi/fi/blogit/sairaanhyvahoitaja/yhteinen-rintama-tyotaistelussa
Super: https://www.superliitto.fi/tyoelamassa/tyo-ja-virkaehtosopimukset/neuvottelukierros-2017-2018/
Millariikka Rytkösen IL:lle antama haastattelu http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201802062200722497_u0.shtml
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti