Tässä kolmannen hakukerran (ja ensimmäisen oikeasti vakavasti ottamani) myötä on tullut ajateltua paljon sitä, mitä elämäni olisi jos olisin jo lääketieteen opiskelija. Todennäköisesti olisin jo töissä, jos ensimmäinen hakukerta olisi aukaissut ovet. En jotenkin osaa kuitenkaan ajatella, että missään nimessä elämäni olisi kuulunut mennä niin. Minun polkuni on erilainen. Olen saanut tässä vuosien varrella niin paljon ystäviä ja rakkaita ihmisiä, olen kokenut suuria iloja ja suruja, joten en koe jääneeni paitsi mistään. Mutta jotakin näistä aiemmista hakukerroistakin on jäänyt onneksi käteen. Nimittäin palava halu jatkaa opintoja. Ja ennenkaikkea melko hyvä käsitys siitä, mitä se opiskelu vaatii!
Listaan tähän mielestäni merkityksellisimpiä tekijöitä, jotka estivät sisään pääsyn aiemmilla hakukerroilla
Täydellinen itseluottamuksen puute/omien kykyjen vähättely.
Vaikka haaveilin urasta jo nuorena, en kuitenkaan koskaan uskonut omaavani riittäviä taitoja. Kaikki matematiikan ja fysiikan kaavat aiheuttivat puistatuksia, en tulisi ikinä oppimaan saati ymmärtämään niitä. Ja sitten kun puhuttiin atomeista, en voinut ymmärtää miten muka niihin liittyvät tiedot voisivat olla tutkittu. Kuka voisi muka oikeasti tietää, paljonko yksi atomi painaa. Tästä lähtökohdasta lähdettiin siis lukemaan. Eihän siitä mitään tullut. Jätin esimerkiksi fysiikan kokonaan kertaamatta ennen tenttejä, sinisilmäisesti uskoen että kahden muun aineen liki täydellinen hallitseminen riittäisi. Näinhän oli minulle koulukuraattori luvannut.
Vailinainen lukutekniikka
Määrä korvaa laadun oli silloinen mottoni. Mitä enemmän käytin tunteja, ja mitä useammin luin bilsan kirjat läpi, sitä parempi mielestäni olin. Koe tilanteessa huomasin kuitenkin, että kyllä minä muistin lukeneeni nämä asiat, mutta se, mitä kurssilla niistä oli opetettu, oli täydessä pimennossa! En siis ollut oikeasti opiskellut mitään.
Puutteellinen perustietäminen
Jotta uutta osaamista voitaisiin rakentaa ja omaa tietopankkia kasvattaa, täytyy perusasioiden olla hallussa. Kertaus ja oman osaamisen arviointi on siitä syystä keskeisiä oppimisen prosesseja. Käytännössä lähes maanista bilsan kirjojen lukemista lukuunottamatta en kuitenkaan näitä harrastanut ollenkaan. Yritin fysiikasta opetella vaikeiden laskujen kaavojen johdetut muodot ulkoa, toivoen että juuri sama kysymys olisi kokeessakin. Ei tietenkään mitenkään kovin toimiva tekniikka.
Motivaation puute
Muistan kuinka vaikeaa keskittyminen tuolloin oli. Kaverit, uudet piirit, uusi koulu, aikuistuminen, kaikki kiinnosti niin paljon enemmän, kuin tenttaaminen. Ei minulla oikeasti ollut pienintäkään iloa tai intoa siinä tahkoamisessa mitä tuolloin tein. Koe oli pelottava, stressaava ja onneksi vasta kuukausien päästä
. Kunnes se ei sitä enää ollut, eikä aika enää riittänyt asioiden läpikäymiseen.
Ymmärtämättömyys kokeen vaativuudesta
En luonnollisestikkaan tajunnut että olisin voinut tutustua ja perehtyä valintakokeeseen ENNEN varsinaista koetta. Se kuinka pitkä ja raskas tentti oli, yllätti täysin. Lähdin sinne toki asenteella, että käydään nyt katsomassa, mutta mielestäni olin opiskellut onnistuneeni ja tottakai pettymys oli karvas kun tajusin miten väärässä olin ollut. Miten kauas se opiskelupaikka jäi.
Näitä asioita olen miettinyt paljon nyt vanhempana. Kaikki nuo seikat kertovat mielestäni omasta kypsymättömyydestäni ja olen osittain kiitollinenkin ettei se ihminen joka silloin olin vastaa kenenkään hengestä. Olin aivan pentu, enkä nyt jälkiviisaana todellakaan opiskelupaikkaa ansainnut. Mutta tämä herääminen on kyllä tuonut nyt menevään hakukevääseen ihan oman sävynsä! Yritän välttää nuo sudenkuopat, mihin aiemmin kompastuin.
Tässä mun vinkkini siis sinulle, jolle pääsykoe on ihan upouusi asia! Vaikka muistisi olisi kuinka hyvä ja laskupääsi laskinta terävämpi, älä luota liikaa yhteen hyvään ominaisuuteesi. Pääsykoe alue on niin laaja että oikeasti hallitaksesi kaiken sen tiedoon, töytyy asiayhteyksiä opetella, ja yrittää ymmärtää syitä ilmiöidem takana. Älä luota liikaa kokeessa tulevaan kaavaliitteeseen. Hyvällä tuurilla koe koostuu juuri sinun osaamisalueistasi. Todennäköisempää on, että ainakin osa kysymyksistä tulee myös sieltä heikoilta osaamisalueilta. Kun pääsykoe on sen verran vaativa että jokainen piste ratkaisee, täytyy jokaisen eteen tehdä töitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti