2/18

Tämä viikko on ollut varsinainen tunteiden vuoristorata. Arjen ja opiskelun tasapainottaminen on ollut haasteellista, mutta yllätyksekseni olen päässyt opiskelujen suhteen likimain tavoitteeseeni. Muutama asia on ainoastaan jäänyt haluamaani vähemmälle huomiolle,mutta listasin ne palatakseni niihin jos jossain vaiheessa tahti helpottaa.

Motivaationi päästä kouluun ja päätökseni saada opiskelupaikka nyt vuonna 2018 on vahvistunut entisestään. Välillä dipataan kyllä niin alas että uskoa ei tahdo riittää, mutta jokainen onnistuminen jaksaa ylläpitää uutta toivoa. Olisi hauska kuulla miten muilla tuo henkinen puoli tässä kamppailussa pelittää,vai oonko ainoa josta tuntuu välillä että sekoaa. :D

Opiskelun fyysinen haastavuus yllätti. Niskat on aivan jumissa tehtäväkirjan yllä nojailusta, silmät jyskyttävät kramppimaista kipua kirjojen tuijottelusta. Onneksi lukutekniikka on edelleen hallussa, vaikka siitä on jo 3 vuotta kun olen viimeksi aktiivisesti opiskellut tenttejä varten.

Edistystä, joskin hidasta, tapahtuu! Takapakkeja, mutta myös suuria oivalluksia on mahtunut viikkoon. Koko ajan on enemmän sellainen olo että tämä oli hyvä päätös.

JES! fyssan 3 kurssi taputeltu! Oma moun everistini valloitettu! Kurjan pitkään kesti noinkin yksinkertaisen asian sisäistäminen, mutta jotkut asiat vain vaativat pureskelua ja se on hyväksyttävä. Ja tällä viikolla alkoi paluu bilsaan ja kemiaan. Bilsa lähtenyt hyvin käyntiin, mutta kemiassa asiat päässeet unohtumaan tauon aikana. Sinänsä harmi, nyt aloitettava alusta.

Viikon yhteenveto:
+päätin että yksin tarpominen saa riittää, ja ilmottauduin valmennuskurssille. Kurssia kehui eräs tuttu, ja minulle pääasia tässä vaiheessa olisi, että joku tukisi vastaustekniikan haltuunotossa ja keskittäisi lukemista olellisiin asiakokonaisuuksiin.
-kemian työstö vähäistä
+edistys fysiikan ja bilsan osalla
+läheisten antama tuki ja kannustus ehdoton plussa!
+aikataulussa pysyminen, arjen rytmitys.