Väsymys

Kisaväsymys. Maratonin viime metrit. Kirjoittajan blokki ja informaatioähky. Tänään, niinkuin joka päivä nyt parin viikon ajan, nämä tuntemukset ovat olleet läsnä. Kun alussa oppiminen oli hauskaa ja jännittävää, uudet asiat ja menestyminen loivat lisää intoa, nyt pienikin asioiden kertaus aiheuttaa itsessäni inhoreaktion, lasketun laskun jälkeen haluan pitää tunnin palautumistauon. Koska en jaksa ajatella enää. Reservit on kulutettu, eikä palautumista näy. Onkohan sellaista asiaa kuin opiskelun ylikunto?

Toisaalta, ulkona paistaa aurinko. Nuorempi oppii kävelemään, esikoinen kinuaa yhä mielekkäämpiin ja monimutkaisempiin leikkeihinsä mukaan. Lähestyvät häät väkisinkin hieman kummittelee takaraivossa, siis joko voin lähtä shoppailemaan? Virtaa riittäisi vaikka ja mihin, kunhan siihen ei liity raskas ajattelutyö.

Myönnän että nyt ei ole tullut pidettyä itsestä huolta. yöunet ovat sen verran lyhyet että hirvittää, ja jos unohdan eväät kotiin, mennään päivä parin leivän ja luennoilla nakerrettujen keksien turvin. parhaillaan teen siis 13h päiviä, ja kotia tullessa ei paukut kyllä riitä mihinkään.

                                              herbderb, ai mikä mooli?


No mites sitten se opiskelu? Ollaan siirrytty aiheeseen ihmisen biologia, ja jes, on ainakin yksi aine jossa oma osaaminen on melkoisen tip top. Toki on tässäkin ihan hulluna muistettavaa ja opeteltavaa ennen koetta, mutta uskon että juuri tämä alue on vahvuuteni jossa saatan saada kokeessa hieman etulyönti asemaa. Sillä on iso merkitys ymmärtämisen kannalta, onko jonkun asian oikeasti nähnyt, vai katsellut vain kirjan sivuilta.  Fysiikka ja kemia on vähän niin ja näin. Toisaalta, saan laskut suoritettua, mikä on se pääpointti. Laskurutiini on jo sujuvaa. Huomaan kuitenkin niin valtavia aukkoja, typeriä ajatusvirheitä yms. että luotto asioiden hallitsemiseen myös kokeessa on kyllä aika lailla nolla. Tähän ainoa lääke olisi kai vain laskea ja laskea ja laskea, mutta laskeminen on tällähetkellä niin vastenhakoista, että yhtä perus simppeliä laskua saatan tavata sen tunnin ajan. Ei ihan vielä sitä tavoiteltua 15 min/tehtävä työskentelyvauhtia... Jotain ratkaisua tähän olisi kehiteltävä, vapaapäiviinkään ei ole enää varaa.

                                                Joka ikinen fysiikan tehtävä


Huh, helpottipa vähän avautua tästä.  Käytännösä arjessa en tapaa ketään jonka kanssa keskustella hakemisesta, muut kuin valmennuskurssin muut opiskelijat. En ole uskaltanut vielä töissä puhua hakusuunnitelmista.  Oijoi mikä homma, mikä ihme ajaa ihmisen tälläseen. :D

Rankka kevät, jota ei voi ymmärtää muut kuin tätä samaa prosessia läpikäyvät. Virtuaalihalaus jokaiselle ja taputus selälle siskot ja veljet, valitettavan pian tämä loppuu.

Missä luuraa lukuinto?

Hei, ja ihan ensinnä pahoittelut blogin seuraajille ihan luvattoman pitkästä tauosta.


Vähän puolivahingossa päivitysväli on venynyt turhauttavan pitkäksi. Turhautavan siksi, että kyllä on kylmää katseltavaa miten pitkä aika siitä on kulunut kun olen viimeksi todenteolla keskittynyt lukemiseen. Kamalaa!

                    Priotiteetit kunnossa

Joka päivä blogin päivitys on käynyt mielessä, ja olen toivonut että saisin sitä kautta palauteltua lukurutiinia. Ja kun olen avannut blogin, olen törmännyt pieneen esteeseen. Mistä ihmeestä kirjottaisin?  Pitkä sairastelujakso, muut oman elämän menot ja paluu työelämään on vienyt opiskeluun käytetyn ajan lähes nollatasolle. Työskentelen työssä, joka vaatii erityisosaamista, joten jokainen työpäivä on vaatinut ihan hullua keskittymistä. Onneksi rutiinit palauttavat opitut asiat aika hyvin mieleen.

Jos jotain lohdullista tässä nyt koitan keksiä, niin uskon, että jokainen kokee tämän kevään aikana jonkin asteisen notkahduksen lukemisessa. Harvassa kai on ne ihmiset, jotka voivat omistautua yksinomaan opiskelulle, ilman muun elämän kuormituksia. Jospa tämä oli nyt se minun notkahdukseni ja tästä edetään vauhdilla eteenpäin!

Noh, ihan täysin harakoille aika ei ole mennyt.  Valmennuskurssi on pakottanut skarppaamaan ja keskittymään opiskeluun vähintään kolmena päivä kolmen tunnin ajan. Jotain tästäkin ajasta jää tietenkin käteen, mutta läksypino jota tällä hetkellä puran on aika huikea. Lukiokirjat ovat siis suosiolla lentäneet nurkkaan, ja täytyy vain luottaa että muistin syövereistä kaivelemalla ja v.k.hon nojaamalla saan sähkömagnetismin ja kvanttifysiikan prepattua tarvittavalle tasolle...

Missä nyt siis mennään?

Kertaan laiminlyötyä kemiaa. Opettelen taas ihan näitä perusjuttuja, reaktioita ja tuotteita. Opettelen lukemaan pääsykoekysymyksiä niin, että osaan keskittyä olenaiseen. Yksi ihan valtavan tärkeä huomautus oman osaamisen puutteista tuli muuten, kun harjoittelimme monivalinta tehtäviin vastaamista. Vaikka osasin vastata oikein tosi moneen kysymykseen, oli edelleen osaamisessa aukkoja, jotka näkyivät pisteiden menetyksinä etenkin monta oikeaa vaihtoehtoa sisältävistä tehtävistä. Myös tehtävät, joissa oikea vastaus löytyi poissulkemalla väärät, tuottivat hankaluuksia. Monivalintaa saa siis treenata! Päätin myös aloittaa muistiinpanojen tekemistä, vaikka aiemmin arvelin etten niitä juuri edes tekisi. Jotakin asioita on kuitenkin varmaan pakko jäsennellä. Flashcard tyylinen ratkaisu tuntui ensi alkuun ihan mielenkiintoiselle, mutta ei aivan toimi isoissa asiakokonaisuuksissa.

Olisi jännä tietää missä vaiheessa muilla opiskelu on, sillä en yhtään kuinka kiire tässä vielä tulee. Toisaalta osaaminen on ihan ok tasolla, toisaalta huomaan puutteita myös ihan perusasioissa.

Tsemppiä itse kullekin!