lauantai 3. maaliskuuta 2018

Missä luuraa lukuinto?

Hei, ja ihan ensinnä pahoittelut blogin seuraajille ihan luvattoman pitkästä tauosta.


Vähän puolivahingossa päivitysväli on venynyt turhauttavan pitkäksi. Turhautavan siksi, että kyllä on kylmää katseltavaa miten pitkä aika siitä on kulunut kun olen viimeksi todenteolla keskittynyt lukemiseen. Kamalaa!

                    Priotiteetit kunnossa

Joka päivä blogin päivitys on käynyt mielessä, ja olen toivonut että saisin sitä kautta palauteltua lukurutiinia. Ja kun olen avannut blogin, olen törmännyt pieneen esteeseen. Mistä ihmeestä kirjottaisin?  Pitkä sairastelujakso, muut oman elämän menot ja paluu työelämään on vienyt opiskeluun käytetyn ajan lähes nollatasolle. Työskentelen työssä, joka vaatii erityisosaamista, joten jokainen työpäivä on vaatinut ihan hullua keskittymistä. Onneksi rutiinit palauttavat opitut asiat aika hyvin mieleen.

Jos jotain lohdullista tässä nyt koitan keksiä, niin uskon, että jokainen kokee tämän kevään aikana jonkin asteisen notkahduksen lukemisessa. Harvassa kai on ne ihmiset, jotka voivat omistautua yksinomaan opiskelulle, ilman muun elämän kuormituksia. Jospa tämä oli nyt se minun notkahdukseni ja tästä edetään vauhdilla eteenpäin!




Noh, ihan täysin harakoille aika ei ole mennyt.  Valmennuskurssi on pakottanut skarppaamaan ja keskittymään opiskeluun vähintään kolmena päivä kolmen tunnin ajan. Jotain tästäkin ajasta jää tietenkin käteen, mutta läksypino jota tällä hetkellä puran on aika huikea. Lukiokirjat ovat siis suosiolla lentäneet nurkkaan, ja täytyy vain luottaa että muistin syövereistä kaivelemalla ja v.k.hon nojaamalla saan sähkömagnetismin ja kvanttifysiikan prepattua tarvittavalle tasolle...

Missä nyt siis mennään?

Kertaan laiminlyötyä kemiaa. Opettelen taas ihan näitä perusjuttuja, reaktioita ja tuotteita. Opettelen lukemaan pääsykoekysymyksiä niin, että osaan keskittyä olenaiseen. Yksi ihan valtavan tärkeä huomautus oman osaamisen puutteista tuli muuten, kun harjoittelimme monivalinta tehtäviin vastaamista. Vaikka osasin vastata oikein tosi moneen kysymykseen, oli edelleen osaamisessa aukkoja, jotka näkyivät pisteiden menetyksinä etenkin monta oikeaa vaihtoehtoa sisältävistä tehtävistä. Myös tehtävät, joissa oikea vastaus löytyi poissulkemalla väärät, tuottivat hankaluuksia. Monivalintaa saa siis treenata! Päätin myös aloittaa muistiinpanojen tekemistä, vaikka aiemmin arvelin etten niitä juuri edes tekisi. Jotakin asioita on kuitenkin varmaan pakko jäsennellä. Flashcard tyylinen ratkaisu tuntui ensi alkuun ihan mielenkiintoiselle, mutta ei aivan toimi isoissa asiakokonaisuuksissa.



Olisi jännä tietää missä vaiheessa muilla opiskelu on, sillä en yhtään kuinka kiire tässä vielä tulee. Toisaalta osaaminen on ihan ok tasolla, toisaalta huomaan puutteita myös ihan perusasioissa.

Tsemppiä itse kullekin!

2 kommenttia:

  1. Moi!
    Mulla aika samanlaisia fiiliksiä. Pitkän aikaa ollut lukeminen jotenkin todella hidasta ja työlästä. Johtuen osaltaan toki eräästä hyvin harmittavasta tapahtumasta muuten elämässä. Nuo asiat eivät tule kello kaulassa mutta voi kuinka onkaan potuttanut että sen piti tapahtua juuri nyt. Itsekin tunnen osaavani samanaikaisesti niin paljon ja toisaalta niin vähän :D Mitä lähemmäs pääsykoe tulee, sitä epävarmemmaksi tulen osaamiseni suhteen. Myös opiskeltavan asian määrä tuntuu jostain syystä vain kasvavan :D Pikkuhiljaa koitan kuitenkin ottaa härkää sarvista ja painaa eteenpäin vielä tämän pienen hetken. Aikaa ei todellakaan ole nyt hukattavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Joo, eivät todellakaan tule, ja yleensä juuri huonoimmalla hetkellä. Kokemusta on. Mutta ehkä näillä oman elämän vastoinkäymisillä nyt sitten vain mitataan se tahtotila ja oma motivaatio, pääasia että edistystä tulee, luulisin. Ei anneta haitta/häiriö-tekijöiden, harmillisten takaiskujen ja henkilökohtaisten menetysten tulla kuitenkaan unelman tavoittelun eteen, vaan yritetään pitää ne erillään! :) Kaikki me hakijat ollan ihmisillä, jotenkin hankala kuvitella että kukaan selviäisi koko hakukevättä ilman vastoinkäymisiä. Niiden selättäminen kai on se juju! Tsemppiä siihen!

      Se on kyllä kumma, miten pääsykokeen lähestyessä aivot vaan tyhjenee ja tyhjenee. :D

      Poista