Mennyttä elämää ja orientaatiota: Paluu arkeen

                                          Kesä 2018

Kesän alussa ajatus kesälomasta, rentoutumisesta ja lukemisen lopettamisesta tuntui etäiseltä ja liki mahdottomalta kehon ja mielen käydessä renkaat mudassa sutien ylikierroksella.  Meillä oli suunnitteilla kesän ajaksi useita eri projekteja, ja niiden suunnittelu ja toteutus vei aikaa, rahaa ja kullan kalliita hermon riekaleita. Kesä oli todella rankka, mutta myös antoisa ja opettavainen. Siitä johtui myös blogin hiljaiselo. Tulihan tuota myös loikoiltua aurinkotuolissa tekemättä mitään, kiitos upeiden helteiden.  Lukeminen unohtui melko pian tulosten julkistamisen jälkeen, enkä ikinä saanutkaan aikaiseksi analysoida koettani. Kaiken kaikkiaan, opiskelun kannalta, loma oli varsin tarpeellinen ja hyvä. 

                                                               Häät

Kesä toi tullessaan myös iloisia juhlia. Me juhlittiin nimittäin meidän häät. Kaikki koristelu, tarjoilu, ohjelma yms. tehtiin itse ilman ihanan ystävä-/perhepiirin ulkopuolista apua. Vain juhlatila vuokrattiin. Järjestäminen alkoi oikeastaan jo pari vuotta sitten, mutta ymmärrettävästi viime vuoden luku-urakka vei ajan ja mielenkiinnon niiden järjestämiseen lähes nollille, ja alkukesään kasautuikin melkoinen keko tehtäviä ja toimitettavia asioita.

Mutta niistä viis, juhlat saatiin kasaan. Ja rennot, omannäköiset juhlat saatiinkin aikaiseksi. Päivästä ei selvitty ilman takapakkeja ja pienimuotoisia kauhun hetkiä, mutta hyvissä tarinoissahan on aina juonenkäänteitä eikö totta. Päivä oli kaunis. Rakkaat ihmiset lähellä. Kun käveltiin alas juhlapaikan portaita vastaanottamaan vieraat, valtava lintuparvi lehahti ylitsemme kuin meitä saatellen. Jotain taianomaista tarkoituksen mukaisuuden tuntuakin siinä oli. Jopa tälläinen teoreettinen realistikin koki hieman kylmiä väreitä siinä kohtaa.

Ja jottei elämä olisi liian helppoa, juhlittiin tänä kesänä myös rakkaimman ystäväni häitä. Näissä  kunniakseni ja onnekseni sain toimia kaasona, mikä oli ihan mielettömän ihanaa kaikesta lisätyöstään huolimatta. Tämäkin päivä oli kaunis, ja muistot molemmista päivistä ja niitä edeltävästä ajasta pysyvät mielessä varmasti vielä pitkään!

                                                         

                                                      Kotoilua

Tänä kesänä saatiin myös edistettyä meidän talon laittamista. Uudet huonekalut, sisustuselementit, nurmikko, aita ynnä muut pienet tekijät luovat melko tärkeän silauksen siihen, millä koti erotetaan talosta. Laittaisin kuvia, mutta mitään ei ole vielä keskeneräisyyden takia kehdannut oikeasti kuvata.  Sisustukseltaan meidän koti on muutenkin hieman mix&match, uusmoderniretrokoti. Runsasta siellä, minimalistista täällä.

               

Muutoksia huonejärjestelyihinkin tulee väistämättä lasten kasvaessa, ja näyttäisi siltä että pian saamme me vanhemmat oman makuuhuoneemme ihan itsellemme. Näin kolmen vuoden aikana on jo niin tottunut siihen, ettei omaa aikaa eikä tilaa ole 24/7 missään, edes vessassa.  Tämä muutos meidän elämässä tulee siis olemaan melkein asumuseroon verrattava, ja identiteettikriisi sekä eroahdistusthan tästä meinaa vähän puskea. 

                                                   Paluu töihin

Kun se ensimmäinen ihan oikea kesäloma sitten päättyi ja töihin oli aika palata, olin enemmän kuin kiitollinen että sain lomailla valintakoetulosten julkistamisen jälkeen. Sitä ennen lomailusta ei olisi tullut mitään. Toisaalta tulokset taas masensivat sen verran, että siinä kohtaa oli ihana heittää kaikki ajattelu romukoppaan ja ottaa vähän etäisyyttä omasta pettymyksestä. Töissä se ei olisi ollut mahdollista. Töihin  paluu meni suht kivuttomasti.  Oma pettymys oli jo keretty käsitellä, ja oli jo taas ihan hauskaa palata siihen maailmaan. Nautin työstäni ja kesäaika on yleensä kevennettyä, joten pehmeä lasku arkeen oli taas taattu.

                                                    

Innostuinpa niinkin paljon että olen ottanut nyt tässä syksyn alussa vastuulleni muutamia työpaikkani projekteja, ja hain myös vähän vastuullisenpaa tehtävää. Pikkuisen epäilyttää miten jaksan niihin vastata vielä omien lukusuunnitelmieni ohella, mutta positiivisena optimistina sinisilmäisesti toivon että saan tehdä vaadittavat järjestelyt pääsääntöisesti töistä käsin, työtuntien ohella. Nähtäväksi jää.

                                            

                                 Jo opittua ja opiskelun orientaatiota

Jossain kohtaa lupasin itselleni ettei kesä menisi hukkaan opiskelujen osalta, vaan yrittäisin ylläpitää tietyn tasoista osaamista myös loman aikana. Tässä suhteessa hieman epäonnistuin, ja niin tarpeellinen kuin kesän nollaus olikin, tämä on jäänyt harmittamaan. Olen nimittäin sellainen että minun on hankala aloittaa asioita ilman "motivaatiota" ja alkukankeus ahdistaa yleensä niin etten sitten millään saa pureuduttua oikeisiin ongelmakohtiin.  Kun taas pääsen asioissa vauhtiin, edes puoliväkisillä, uppoudun ja paneudun asiaan laaserin tarkalla fokuksella helposti unohtaen kaiken muun ympäriltäni.

                              

 Onneksi tästä on viime vuodelta  kokemusta. Viime vuoden hakuprosessi oli opettavainen niin akateemisessa, kuin paljon henkilökohtaisemmassakin mielessä. Opin paljon siitä millainen olen ja miten hallitsen stressiä. Huomasin, että olen selviytyjä. Siis siinä mielessä, että stressin puskiessa päälle yritän suorittaa asioita sarjatulella, ajatuksena päästä edes rimaa hipoen maaliin kaikessa. Tänä vuonna olen ajatellut yrittää järkeistää toimintaa niin, että suoriutuisin vähemmästä paremmin. Hence, miksi asioiden haaliminen hoidettavaksi taas jälleen kerran huolettaa. Argh.

Syyskuu toi tullessaan itselleni asettamani takarajan opiskelun aloittamiselle.Olen aloittanut orientaation nyt hyvin yksinkertaisista asioista. Kotona on nyt opiskelulle määritelty ja varattu, varusteltu tila. Rauhallinen huone, josta löytyy kaikki tarvittava materiaali. Enää ei tarvitse ravata kirjoja ja kyniä etsimässä.  Olen hakenut materaalia opiskeluun, ja laatinut hankintalistan tarvikkeista. Vielä täytyy varmaan ostaa uuden opetussuunnitelman mukaiset lukiokirjat.  Olen jäsennellyt oppimistarpeeni. Olen luonnut (toivottavasti) järkiperäisen opiskelutaulukon.  Olen miettinyt motivaatiota rakentaessani syitä miksi taas upotan saappaani tähän suohon. Olen yrittänyt olla järjestelmällinen pohjustustyössäni niin, että opiskelun aloitus sujuu arkeen nähden mutkattomasti.  Olen hakenut ympäriltäni opiskelun tukiverkkoa, ja yllätyksekseni olen saanut lähipiiristäni opiskelukumppaneita tämän vuoden yritkseen! Minulle vertaistuki ja opiskelukumppanin tuoma kiritys ovat isoja aputekijöitä. 

Vaikka varsinaista lukusuunnitelmaani en olekkaan vielä aloittanut,  olen tehnyt kevyttä, omaa mielenkiintoa kutkuttelevaa opiskelua töissä ja kotona. Tätä työskentelyä en vain oikein osaa laskea aidoksi opiskeluksi vaikka kaikki toki hyödyttää minua. Dokkarit ja artikkelit ynnä muut vain tuntuvat hieman huijaamiselta. Ja töihin liittyvä opiskelu menee väistämättä jo niille aihealueille, joita ei tässä vaiheessa olisi ennen kouluun pääsemistä merkityksellistä opiskella.  

                           

Syyskuu siis tuo jälleen uuden muutoksen elämässä. Ja tämän muutoksen myötä myös blogi herää aktiivisemmin eloon. Muutamat asiat on saatu taputeltua alta pois, ja nyt on aika taas aloittaa uutta. Odotan tulevaa lukuaikaa pelon ja innostuksen sekaisin tuntein. Jännittävää ja innostavaa opiskelua kaikille jo aloittaneille ja aloitusta suunniteleville!