Viime viikkoa väritti päälimmäisenä lasten sairastelu, omat työkiireet , väsymys ja päättämättömyys. Lukusuunnitelma ei edennyt viime viikolla laisinkaan, joten edettyjä aihealueita ei viikolle myöskään kertynyt. Mutta käytin ylimääräistä aikaani hakien erilaisia vinkkejä muistiinpanojen tekoon ja opiskelutekniikaan. Ihan toimivia kikkoja löysinkin! Unettomat yöt toki väsyttivät, ja uusien tehtävien opettelu vei viimeisenkin puhdin.
Pois itsesyytöksistä
Eniten harmittaa, kun kaikki haalimani vapaapäivät paloivat nyt hukkaan ja "menetin" 4 täydellistä opiskelupäivää jotka olisin voinut panostaa vain ja ainoastaan lääkistä varten. Seuraava päivä, kun voin hyödyntää koko vuorokauden opiskelulle, onkin kuukausien päästä vasta.
Opittujen asioiden yhdistäminen
Mitä olen jo oppinut ja miten tämä uusi asia liittyy oppimaani? Tätä yritän kysyä nyt itseltäni opiskellessani mahdollisimman paljon. Harvoin luonnontieteissä mitkään havainnot ovat todellisuudessa täysin itsenäisiä, vaan niihin liittyy poikkitieteellisiä seikkoja ja ilmiöitä. Näillä palasilla sitten yritetään selvittää maailmankaikkeutta. Kaikki opittu tieto on yhtä arvokasta, vaikka aihealue ei itseäni niin kiinnostaisikaan. Kun havainnoilla on merkitys, on se helpompi muistaa.
Luettelot
Muistiinpanojen tekemistä varten sain ihan hyvän vinkin. Rönsyilevänä tarinan kertojana minulla on aina ollut hankala löytää ne raamit, joiden sisällä vastauksien tulisi pysyä. Alan tekemään muistiinpanoistani luetteloja, kuinka monta asiaa vastaukseen liittyy, jokainen osa-alue selitettynä yhdellä sanalla. Mind-mapit eivät tunnu itseltäni oikein luonnistuvan, vaan paras on selkeä, koristelematon lista asioista.
Tasapainoa arkeen
Rutiinit tuo turvaa tässäkin asiassa. Opiskelulle täytyy vain rajata oma aikansa. Mutta myös levolle, perheelle, työlle ja harrastuksille omansa.
Päättämättömyys
Tämän viikon vaikeutena on ollut oma päättämättömyys. Muuttunut työnkuva ja sitä kautta irti ainaisista sijaisuuksista pääseminen, toi itselle sellaisen taloudellisen ja sosiaalisen turvan että niistä luopuminen opiskelujen hyväksi ei tunnukkaan enää niin itsestäänselvältä ja yksinkertaiselta. Pyörittelen mielessäni onko 2019 sittenkään se minun vuoteni, vai tähtäänkö lääkikseen vaikka vuonna 2020. Missään tapauksessa en aio unelmastani luopua, mutta tulevaisuuden ratkaisuja täytyy tässä välissä hieman pohtia tarkemmin. Motivaatiota on vaikea pitää yllä, jos ei ole täysin varma valinnastaan.
Moi Ninni! Ymmärän hyvin kuvailemasi fiilikset. Ahdistaa ja alkaa pyöritellä päässään muita mahdollisuuksia, ikäänkuin pakoreittejä. Edessä oleva haaste tuntuu liian vaikealta ja silloin ihmisen henkisen hyvinvoinnin puolustus alkaa nostaa päätään, selitetään itselle miksi olisikin ehkä järkevämpää tehdä jotain muuta kuin tätä mikä vaatii niin suurta ponnistelua. Mutta voin sanoa että siihen ei pidä langeta! Pystyt tähän aivan varmasti ja tiedän että haluat tätä enemmän kuin mitään muuta, ethän muuten olisi tehnyt tätä niin monta kertaa! Nyt vain pitää vaihtaa taktiikkaa. Masennut kun et saa pidettyä itseäsi aikataulussa. Muuta aikataulua! Sovi itsellesi tavoite, jonka pystyt pitämään. Aloita vaikka tunnilla päivässä ja pidä siitä kiinni. Viikon päästä olosi on hyvä sillä olet onnistunut päivittäin. Jatka vaikka toinen viikko. Kun rutiini alkaa syntyä nosta määrä kahtee tuntiin päivässä. Pystyt siihen kyllä. Onnistumisia alkaa kertyä, fiiliksesi paranee ja onnistumisen kehä on valmis! Nosta sitten kolmeen jne. Mutta jos tuntimäärien nostamisen jälkeen huomaat jälleen "epäonnistuvasi", huomaat vain, että nostit tunnit liian aikaisin, palaa vanhaan. Usko siihen, että taisainen työ kantaa hedelmää! Sinulle on eriryisen tärkeää, että suunnitelmasi pitää joten kokeile tätä taktiikkaa. Kun tuntuu ettei päivässä ole aikaa tai jaksamista älä luovuta, pidä kiinni siitä tunnista kynsin ja hampain aluksi, lopulta et voisi kuvitellakaan jättäväsi lukematta koska siitä on tullut tapa! Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos viisaista sanoista, jotka tulivat nyt enemmän kuin tarpeeseen! kommenttisi herätteli ajattelemaan kyllä asiaa toiselta kannalta: ehkä todellakin nyt ollaan tilanteessa, jossa väistöliikkeet "enmää kuitenkaan" "ei mun kannata" yms. suuren urakan välttelyksi valtaavat mieltä. Tuo tunti päivässä kuulostaa niin avuttoman vähältä, että en ole sellaista ajatellutkaan. Mutta! Tunti päivässä on jo seitsemän tuntia viikossa, mikä on todella paljon enemmän kuin ei mitään. Ja jokainen pienikin määrä vie eteenpäin kohti tavoitetta. Se, että kuulee (tai tässä tilanteessa lukee) jonkun sanovan että toivoa on, on ihan mielettömän tärkeää kun itsellä ote herpaantuu. Kiitos todellakin!
Poista