Opiskelusta ei kannata tämän päivityksen yhteydessä puhuakkaan. Kirjat ovat kaihoisista katseistani huolimatta pysyneet tavoittamattomissani, kun kädet on ollut täynnä sairastavia, äitiä kaipaavia lapsia vuorokauden ympäri. Ihan kamala tauti, enkä tästä lähtien enää ikinä vähättele "vain harmittomia" eli henkeäuhkaamattomia lastentauteja, niin hirveää on ollut seurata toisen tuskaa. Jospa tähän tautiin loppuisi meidän syksyn sairastelukierre. Toivossahan on kuitenkin hyvä elää, mikäli lapamadolta kysytään.
Töissä taas on ollut tosi mielenkiintoista univajeesta huolimatta. Tehtävät ovat vaihdelleet ja minulle uutta ja ihmeellistä on tullut tosi paljon opittua. Olen myös aika innoissani uudesta tehtävänkuvastani. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan, mutta tiedän että se tulee vaatimaan minulta myös opiskelupanosta. Toivon että kevääseen mennessä työpaineet ovat sitten jo vähän tasaantuneet.
Mikähän siinä on, että aina silloin kun ei voi kirjoittaa, mielessä pyörii monia hyviä ideoita opiskeluun ja lääkikseen liittyen. Mutta kun aikaa olisi, ei ajatus virtaakkaan vaan keskittyy ihan muihin asioihin. Viikonloppuna laitan tulemaan vähän ehkä mielenkiintoisempaa tekstiä omasta hakemisesta!
Innostavaa loppuviikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti