The Toukokuu

Tämä postaus oli jäänyt roikkumaan pittiavaruuteen eikä ole siksi ihan enää tuoreinta tietoa, mutta ajattelin postata vielä kun avaa aika hyvin kulunutta aikaa.

Tuo toukokuu. Armottoman informaatiotulvan ja istumalihastreenin loppuhuipentuma.Spekulaatiot, huhut ja kauhistelut kiirivät toisten hakijoiden korviin: näin  moni haki, onko koko koe monivalintaa, entä jos pääsykoetta ei ensivuonna olekkaan? Omassa mielessäkin salaliittoteoriat saavat pontta, entä jos en onnistukkaan, olenko lukenut vääriä asioita, onko kaikki työ turhaa...

Biologian muistiinpanot jäivät vähäisiksi, mutta se mitä opiskelin, opiskelin hyvin.

Lohdullisesti, nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, että uskon jokaisen hakijan näitä pyörittelevän. Epävarmuuden sieto kai tässä on haastavinta, kun tulevan kokeen eteen on tehty ihan mielettömästi töitä, ja käytetty aikaa jota ei olisi edes ollutkaan. Näin laajan koealueen täydellinen hallinta KAIKILTA osa-alueilta on mielestäni mahdotonta. Kyky vastata omiin heikkouksiin, soveltaa ja ratkoa ongelmia on mielestäni se, mikä erottelee sisälle pääsijät. Älä jäädy, on kai ainut vinkki jonka itse voin tässä vaiheessa enää ensikertaa hakeville antaa. Älä jäädy, ja pidä pää kylmänä.




 Nyt ollaa siinä vaiheessa, että jokaisen hakijan tulisi juosta ne viimeiset metrit, ottaa näistä päivistä se viimeinen mehu irti.  Oli sitten missävaiheessa opiskelua, vielä alkavalla viikolla tehty työ erottelee varmasti jyviä akanoista.  Itsellä on vielä heikkoutta sähköopissa, niin kemiassa kuin fysiikassakin, mutta siitä lannistumatta, eteenpäin.

Mutta hei, me selvittiin! Nyt on toukokuu. Jotenkin nämä viikot on vain hammasta purren saatu vietyä eteenpäin. Kevät on edennyt jo melkein kesään lumisateista huolimatta.  Kahden kuukauden päästä jokainen on samalla viivalla, avaamassa kirjettä jossa kerrotaan tulevien kuuden vuoden kohtalo. Kelle opiskelupaikan ovet avautuvat, ja ketkä aloittavat tämän suon uudelleen. Jotenkin odotan jo tuota hetkeä, ja tahtoisin skipata koko kokeen jo.

Entäs sitten omasta opiskelusta? Siitäkäänhän en ole tänne nyt aikoihin päivitellyt. En oikein edes uskalla katsoa koska viimeksi postasin. Ihan yksinkertaisesti täytyy nyt sanoa, että 13 tuntisten päivien jälkeen ei ole jaksanut kuin laittaa muksut nukkuman ja sammua itse kemian kirja naamalla sohvalle, toivoen että kyllä se siitä imeytyy se tieto. Teimme pääsykoekurssilla viikko takaperin harjoituskokeen. Siitä jäi päälle aika ristiriitainen olo. Toisaalta, asiat olivat hallussa, mutta laskujen loppuunvieminen tyssäsi usein johonkin pieneen epävarmuuteen. Olin siis positiivisesti ylättynyt, mutta samalla hieman pettynyt. Tuli olo, että enkö hallitsekkaan näitä pieniäkään asioita riittävästi. Aika loppui ihan täysin kesken. Mutta jotain siitä ehkä opinkin. Opin, että minun ei todellakaan kannata aloittaa biologian tehtävistä. Pikkuisen perfektionistina jäin hieromaan vastauksia liian pitkään pikkutehtävissäkin, ettei mikään vain menisi väärin, ja muutama yli kymmenen pisteen tehtävä jäi sitten kokonaan katsomatta. Vastausstrategiaa täytyy siis vielä etukäteen miettiä.



Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen opiskeluihini. Oma osaaminen ei tänä vuonna kyllä tule kaatumaan motivaatioon, sillä se on koko kevään ollut huipussaan, pieniä notkahduksia lukuun ottamatta. Aika, on se joka verottaa eniten minua. Olenko saanut laskettua riittävästi, kerrattua riittävästi, se jää nähtäväksi.

Upeaa  alkavaa opiskeluviikkoa kaikille! Muistakaa myös, että ihan tuuttiin ei itseään kannata vetää, koe on sen verran raskas henkinen rumpa, että täytyy sielläkin olla paukkuja. :) Palataan viimeistään pääsykokeen jälkeen, onnea jokaiselle kanssakärsijälle!