Pääsykoe 2018: tuntuma kokeesta

Teksti on jälleen julkaistu viiveellä, joten aika ei ihan täsmää :)

Nyt on jo toinen päivä post partum pääsykoelappusen kanssa. Kädet tutisten ja emotionaalisesti mykkänä kiikutin tuon nivaskan tulevaisuuttani määrittäviä (pehmeän, kuten kokeen alussa vaadittiin) lyijykynän piirtämiä epätoivoisia suttauksia valvojalle. Katse jähmettyneenä tuijotin tuota nidottua  hien ja veren värjäämää läjää  epätoivoa,  kun se lopulta laskettiin postin siniseen muovilaatikkoon. Vilkuttelin vielä mielessäni heipat ja onnentoivotukset, keräsin kamat ja häivyin vikkelään. Päässä myllersi monta asiaa. Miten tässä näin kävi? Minne kaikki aika katosi? Valitsinko monivalinnat oikein? Miten tästä selvitään? Päälimmäisenä oli helpotus: nyt olin antanut kaikkeni, ja enää tästä ei tarvitsisi stressata. Työ on tehty, ja nyt saa keskittyä niihin tuleviin häihin. Nähdä ihmisiä ja istua perheen kanssa nuoskalla.  Ah, ihana loma.

 Hyvä olo jatkui vielä iltaan. En juuri miettinyt koko koetta, vaan painuttiin miehen kanssa ensi kertaa vuoteen treffeille (katsomaan infinity war:n, tietenkin). Kotia ajaessa se iski. Se armoton vitutus, josta isot pojat olivat jo varoitelleet.




Nämä kaksi päivää ovat kuluneet suruprosessin kaltaisen tunneskaalan kanssa taistellessa.  Kieltäminen, viha, epätoivo, hyväksyntä. Näitä on käyty läpi. Aina välillä toivon kipinä vielä lepattelee mielen sopukoilla. Mutta pääpiirteittään kaikki haaveet ja toiveet tulevasta opiskelupaikasta on jo kuopattu. Eniten harmittaa, kun kaikki se tehty työ ei tuottanutkaan tulosta.

Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. Vaikka lievästi sanottuna keittää aloittaa opiskelu uudestaan syksyllä, koen myös suurta taistelutahtoa. Tämän vuoden koe osoitti, että pystyn tähän varmasti. Olen myös todella innostunut ja motivoitunut parantamaan osaamistani, ja onhan pohja oppimiselle tänä vuonna miljoona kertaa parempi viime vuoteen nähden.




Tässäpä pikaisesti avausta miten pääsykoe mielestäni meni. Teen vielä myöhemmin postauksen kokeen kulusta ja siinä tekemistäni virheistä,analyysin pisteistä ja vastaustekniikastani sekä viime vuoden opiskelun yhteenvedon sekä tulevan vuoden opinto suunnitelman. Toivottavasti opintopaikka tulee tänävuonna mahdollisimman monelle!

Viimeinen päivä ennen koetta

Aurinko paistaa. Juon kahvia ja syön suklaata. Kertailen pikkuhiljaa bilsaa ja käyn läpi fysiikan ja kemian kaavoja selittäviä ilmiöitä. Ihailen vierashuoneemme tapetteja, joiden valintaan olen edelleen erityisen tyytyväinen. Välillä käyn vilkuilemassa muiden bloggaajien kirjoituksia, josko joku muukin olisi päivitellyt viime hetken fiiliksiä. Mummu ja pappa hoitaa lapsia, itse saan keskittyä kerrankin vain itseeni. Ja opiskeluun.


Eilinen paniikki on vaihtunut seesteiseen olotilaan: kävi miten kävi, elämä jatkuu.  En oikein saa mitään irti tästä loppuvaiheen opiskelusta, olen mielestäni jo ihan hyvin perillä asioista jotka ovat vahvuuksiani, vaikkakin olen myös kiusallisen tietoinen heikkouksistani. Enää en viitsi kuitenkaan aloittaa uusien isojen asioiden opettelua, vaan nyt mennään pala sieltä, pala täältä. 


Pääsykoeosallistujien olotilakaavio

En oikein osaa kuvailla tätä olotilaa, en ole luovuttanut, mutta en ole myöskään itsevarmana menossa kokeeseen. Totuus kuitenkin on, että tämän vuoden kokeessa menestyminen on minulle valitettavan paljon tuuripeliä. Osaan tehtävät, jos vain satun hoksaamaan millä kaavoilla, millä oletuksilla ja millä lainalaisuuksilla mikäkin laskutyyppi ratkaistiinkaan. Odotan kuitenkin huomenna alkavaa lukulomaa, heinäkuussa lomaillaan sitten työelämästäkin. Kuitenkin kesäksi elämä kevenee todella paljon, ja vähän mietiskelinkin jo miltä tuntuisikaan kun päivässä olisi hetki, jolloin ei olisi mitään tekemistä.

Tänään keräilen pikkutietoa, itsevarmuutta ja hyvää fiilistä. Huomenna ennen koetta viritän ajattelun ihan tehokierroksille. Jos hyvin käy, pääsen kokeeseen hyvin levänneenä, nukkui kuopuskin pitkästä aikaa liki täyden yön. Itselle kertyi rikkoutumatonta yöunta jopa kuusi tuntia! Kun vielä ensi yön nukkuu vähintäänkin yhtähyvin, voisi sanoa että pystyn todennäköisesti loogiseen ja kausaaliseen ajatteluun, ehkä. Ainakin toimimaan kuin ihminen, eikä kofeiinilla öljytty äitirobotti, joka meillä on kevään ajan asunut.

U, Me, US.

Kävi miten kävi, olen ajatellut että blogi jatkaa olemassa oloaan.  Joko edelleen pääsykoeblogina, tai sitten tarinana kohti tulevaa unelma-ammattia. Vielä viimeiset onnen toivotukset jokaiselle! Tulen päivittämään fiiliksiä kokeesta kunhan järkytykseltäni selviän, ja silloin olisi ihana saada kuulla miten muilla on mennyt <3 

Kaksi päivää pääsykokeeseen-avautuminen (eli sisällötön marina tämän hetken olotiloista.)

Uskomatonta. Tämä viikko päättää melkein vuoden mittaisen matkan kokeeseen valmistautumisessa. Aikaa on jäljellä enää kaksi. päivää.  Vuoden 2018 pääsykokeen alkuun on enää 43 tuntia.


Tuskan ja pelon hiki pukkaa koko ajan pintaan, mielialan ailahtelut on ihan hulluja, keksittymiskyky nolla ja välillä täytyy puhallela ikkunoita päin ja mietiskellä mukavia.



Stressitasot ovat täällä siis todella huikeat. Se alkuperäinen ajatus- käyn kokeilemassa sisäänpääsyä ilman stressiä ja paineita, hyvillä mielin, niin paljon töitä tehneenä kuin perhe-elämän puitteissa on voinut - on unohtunut jo aikoja sitten. Perhe-elämä on kärsinyt, lapset ovat olleet pitkiä päivä ilman äitiä, ja ainiin, mikä parisuhde? Opiskelumotivaatio on huipussaan ja paine oppia, muistaa, ymmärtää ja jumakauta enkö kerrannut tämän jo on vahvasti läsnä. Ahdistaa. Stressaa. Harmittaa. Usko omaan osaamiseen liukuu väliä 0-100 ihan hurjaa vauhtia.  Tulisi jo koko koe, tai voisiko sen siirtä syksylle?

The Toukokuu

Tämä postaus oli jäänyt roikkumaan pittiavaruuteen eikä ole siksi ihan enää tuoreinta tietoa, mutta ajattelin postata vielä kun avaa aika hyvin kulunutta aikaa.

Tuo toukokuu. Armottoman informaatiotulvan ja istumalihastreenin loppuhuipentuma.Spekulaatiot, huhut ja kauhistelut kiirivät toisten hakijoiden korviin: näin  moni haki, onko koko koe monivalintaa, entä jos pääsykoetta ei ensivuonna olekkaan? Omassa mielessäkin salaliittoteoriat saavat pontta, entä jos en onnistukkaan, olenko lukenut vääriä asioita, onko kaikki työ turhaa...

Biologian muistiinpanot jäivät vähäisiksi, mutta se mitä opiskelin, opiskelin hyvin.

Lohdullisesti, nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, että uskon jokaisen hakijan näitä pyörittelevän. Epävarmuuden sieto kai tässä on haastavinta, kun tulevan kokeen eteen on tehty ihan mielettömästi töitä, ja käytetty aikaa jota ei olisi edes ollutkaan. Näin laajan koealueen täydellinen hallinta KAIKILTA osa-alueilta on mielestäni mahdotonta. Kyky vastata omiin heikkouksiin, soveltaa ja ratkoa ongelmia on mielestäni se, mikä erottelee sisälle pääsijät. Älä jäädy, on kai ainut vinkki jonka itse voin tässä vaiheessa enää ensikertaa hakeville antaa. Älä jäädy, ja pidä pää kylmänä.




 Nyt ollaa siinä vaiheessa, että jokaisen hakijan tulisi juosta ne viimeiset metrit, ottaa näistä päivistä se viimeinen mehu irti.  Oli sitten missävaiheessa opiskelua, vielä alkavalla viikolla tehty työ erottelee varmasti jyviä akanoista.  Itsellä on vielä heikkoutta sähköopissa, niin kemiassa kuin fysiikassakin, mutta siitä lannistumatta, eteenpäin.

Mutta hei, me selvittiin! Nyt on toukokuu. Jotenkin nämä viikot on vain hammasta purren saatu vietyä eteenpäin. Kevät on edennyt jo melkein kesään lumisateista huolimatta.  Kahden kuukauden päästä jokainen on samalla viivalla, avaamassa kirjettä jossa kerrotaan tulevien kuuden vuoden kohtalo. Kelle opiskelupaikan ovet avautuvat, ja ketkä aloittavat tämän suon uudelleen. Jotenkin odotan jo tuota hetkeä, ja tahtoisin skipata koko kokeen jo.

Entäs sitten omasta opiskelusta? Siitäkäänhän en ole tänne nyt aikoihin päivitellyt. En oikein edes uskalla katsoa koska viimeksi postasin. Ihan yksinkertaisesti täytyy nyt sanoa, että 13 tuntisten päivien jälkeen ei ole jaksanut kuin laittaa muksut nukkuman ja sammua itse kemian kirja naamalla sohvalle, toivoen että kyllä se siitä imeytyy se tieto. Teimme pääsykoekurssilla viikko takaperin harjoituskokeen. Siitä jäi päälle aika ristiriitainen olo. Toisaalta, asiat olivat hallussa, mutta laskujen loppuunvieminen tyssäsi usein johonkin pieneen epävarmuuteen. Olin siis positiivisesti ylättynyt, mutta samalla hieman pettynyt. Tuli olo, että enkö hallitsekkaan näitä pieniäkään asioita riittävästi. Aika loppui ihan täysin kesken. Mutta jotain siitä ehkä opinkin. Opin, että minun ei todellakaan kannata aloittaa biologian tehtävistä. Pikkuisen perfektionistina jäin hieromaan vastauksia liian pitkään pikkutehtävissäkin, ettei mikään vain menisi väärin, ja muutama yli kymmenen pisteen tehtävä jäi sitten kokonaan katsomatta. Vastausstrategiaa täytyy siis vielä etukäteen miettiä.



Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen opiskeluihini. Oma osaaminen ei tänä vuonna kyllä tule kaatumaan motivaatioon, sillä se on koko kevään ollut huipussaan, pieniä notkahduksia lukuun ottamatta. Aika, on se joka verottaa eniten minua. Olenko saanut laskettua riittävästi, kerrattua riittävästi, se jää nähtäväksi.

Upeaa  alkavaa opiskeluviikkoa kaikille! Muistakaa myös, että ihan tuuttiin ei itseään kannata vetää, koe on sen verran raskas henkinen rumpa, että täytyy sielläkin olla paukkuja. :) Palataan viimeistään pääsykokeen jälkeen, onnea jokaiselle kanssakärsijälle!