Viikkokuulumiset vol. 2/36

Viime viikkoa väritti päälimmäisenä lasten sairastelu, omat työkiireet , väsymys ja päättämättömyys. Lukusuunnitelma ei edennyt viime viikolla laisinkaan, joten edettyjä aihealueita ei viikolle myöskään kertynyt. Mutta käytin ylimääräistä aikaani hakien erilaisia vinkkejä muistiinpanojen tekoon ja opiskelutekniikaan. Ihan toimivia kikkoja löysinkin!  Unettomat yöt toki väsyttivät, ja uusien tehtävien opettelu vei viimeisenkin puhdin. 

Pois itsesyytöksistä

Mikä siinä on, kun mitään ei tahdo osata tehdä puoli teholla ja itselleen ei osaa antaa yhtään siimaa? Vaikka kuinka koitan vakuutella itselleni että pääsykokeisiin on vielä reilusti aikaa eikä mitään pakkopaniikkia ole syytä itselleen kehitellä, päädyn aina tähän samaan pisteeseen. Tuntuu että haluan luovuttaa jo ennen kuin aloitankaan, ja työnteon pariin on todella vaikea palata. Syytän itseäni hukkaan heitetystä ajasta, vaikka tiedänkin että todellisuudessa tällä viikolla minulla ei ole aikaa ollutkaan. Mutta koska olin suunnitellut  opiskelevani, suunnitelman epäonnistuessa minä epäonnistun. Tässä on se syy miksei liian tarkat ja tarkkaan rajatut opintosuunnitelmat ikinä tue ja kannattele minun oppimistani. Lannistun epäonnistumisesta,ja koen etten voi  ikinä onnistuakkaan. Olen yrittänyt potkia itseäni ulos tästä kierteestä: tämä viikko meni näin, ensi viikko toisin. Myrkyllisessä maassa ei kasva mikään, niin mielenkin täytyy olla kasvulle vapaa.

Eniten harmittaa, kun kaikki haalimani vapaapäivät paloivat nyt hukkaan ja "menetin" 4 täydellistä opiskelupäivää jotka olisin voinut panostaa vain ja ainoastaan lääkistä varten. Seuraava päivä, kun voin hyödyntää koko vuorokauden opiskelulle, onkin kuukausien päästä vasta.

Opittujen asioiden yhdistäminen

Mitä olen jo oppinut ja miten tämä uusi asia liittyy oppimaani? Tätä yritän kysyä nyt itseltäni opiskellessani mahdollisimman paljon. Harvoin luonnontieteissä mitkään havainnot ovat todellisuudessa täysin itsenäisiä, vaan niihin liittyy poikkitieteellisiä seikkoja ja ilmiöitä. Näillä palasilla sitten yritetään selvittää maailmankaikkeutta. Kaikki opittu tieto on yhtä arvokasta, vaikka  aihealue ei itseäni niin kiinnostaisikaan. Kun havainnoilla on merkitys, on se helpompi muistaa.

Luettelot

Muistiinpanojen tekemistä varten sain ihan hyvän vinkin. Rönsyilevänä tarinan kertojana minulla on aina ollut hankala löytää ne raamit, joiden sisällä vastauksien tulisi pysyä. Alan tekemään muistiinpanoistani luetteloja, kuinka monta asiaa vastaukseen liittyy, jokainen osa-alue selitettynä yhdellä sanalla. Mind-mapit eivät tunnu itseltäni oikein luonnistuvan, vaan paras on selkeä, koristelematon lista asioista.

Tasapainoa arkeen

Rutiinit tuo turvaa tässäkin asiassa. Opiskelulle täytyy vain rajata oma aikansa. Mutta myös levolle, perheelle, työlle ja harrastuksille omansa. 

Päättämättömyys

Tämän viikon vaikeutena on ollut oma päättämättömyys. Muuttunut työnkuva ja sitä kautta irti ainaisista sijaisuuksista pääseminen, toi itselle sellaisen taloudellisen ja sosiaalisen turvan että niistä luopuminen opiskelujen hyväksi ei tunnukkaan enää niin itsestäänselvältä ja yksinkertaiselta. Pyörittelen mielessäni onko 2019 sittenkään se minun vuoteni, vai tähtäänkö lääkikseen vaikka vuonna 2020.  Missään tapauksessa en aio unelmastani luopua, mutta tulevaisuuden ratkaisuja täytyy tässä välissä hieman pohtia tarkemmin. Motivaatiota on vaikea pitää yllä, jos ei ole täysin varma valinnastaan.

Rohkea rokon syö

Enterorokko, ehdotin miehelle sunnuntaina. Maanantaina soitin neuvolaan. Ei se sitä ole, ehkä vesirokkoa, seuratkaa, sanoi täti. Enterorokko, sanoi lääkäri tiistaina. Nyt valvottaessa neljättä yötä putkeen katsoen pipsa possua jotta raapiminen unohtuisi esikoisella edes hetkeksi voi todeta vain yhden asian. Se perkeleen enterorokko.

Opiskelusta ei kannata tämän päivityksen yhteydessä puhuakkaan. Kirjat ovat kaihoisista katseistani huolimatta pysyneet tavoittamattomissani, kun kädet on ollut täynnä sairastavia, äitiä kaipaavia lapsia vuorokauden ympäri. Ihan kamala tauti, enkä tästä lähtien enää ikinä vähättele "vain harmittomia" eli henkeäuhkaamattomia lastentauteja, niin hirveää on ollut seurata toisen tuskaa. Jospa tähän tautiin loppuisi meidän syksyn sairastelukierre. Toivossahan on kuitenkin hyvä elää, mikäli lapamadolta kysytään.

Töissä taas on ollut tosi mielenkiintoista univajeesta huolimatta. Tehtävät ovat vaihdelleet ja minulle uutta ja ihmeellistä on tullut tosi paljon opittua. Olen myös aika innoissani uudesta tehtävänkuvastani. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan, mutta tiedän että se tulee vaatimaan minulta myös opiskelupanosta. Toivon että kevääseen mennessä työpaineet ovat sitten jo vähän tasaantuneet.

Mikähän siinä on, että aina silloin kun ei voi kirjoittaa, mielessä pyörii monia hyviä ideoita opiskeluun ja lääkikseen liittyen. Mutta kun aikaa olisi, ei ajatus virtaakkaan vaan keskittyy ihan muihin asioihin. Viikonloppuna laitan tulemaan vähän ehkä mielenkiintoisempaa tekstiä omasta hakemisesta!

Innostavaa loppuviikkoa kaikille!

Viikkokuulumiset vol. 1/36

Tämän vuoden viikkokuulumiset alkaa ihan mukavilla mietteillä. Oletettavaan pääsykoeviikkoon on aikaa n.36 viikkoa, ja startti on ollut alkukangerteluista huolimatta ihan hyvä. Tavoitteet oli aika korkealla, sillä mielessäni kuvittelin tahdin samaksi kuin viime keväänä, mutta vielä ei ole ihan järkevää kuluttaa itseään niin rankasti. Enkä haluaisikaan, sillä viime kevään fiilikset oli niin rankat että tuskin kokonaista vuotta sitä pääkoppa kestäisikään.

Tämä viikko oli hyvä opetus taas siitä, ettei lukusuunnitelmaa kannata vetää liian tiukaksi, eikä todellakaan heti alusta saakka suunnitella opiskelua usean tunnin ajalle joka päivälle. Siitä ei tule kuin paha mieli, kun hyvät suunnitelmat eivät toteudukkaan ja sitten pettymysmielialan vallatessa aloittaminen on vieläkin vaikeampaa. Suunnitelmaan pitää ja kannattaa jättää itselle liikkumavaraa. Mun suunnitelmassa on tällä hetkellä liikkumavaraa sen 4 kuukautta.

Tarkoituksenani olisi kohdella opiskelua niinkuin pääsykokeet olisivat 1.1. Tammikuun alkuun mennessä siis ajattelin hallita kaikki osa-alueet ainakin niin, että silloin tekisin muutaman harjoituskokeen ja määrittäisin kevään ajalle opiskelutarpeet sen pohjalta. Viime lukuvuosi antoi hyvän pohjan osaamiselle, mutta paikattavia aukkoja jäi, eikä laskurutiini ole ihan sillä tasolla (huom. nopeus) kuin toivoisin. Tavoite on aika tiukka, eikä kovinkaan realistinen (taaskaan), mutta jääpähän tällä ainakin hieman liikkumavaraa keväälle.  Joku blogia ennenkin lukenut huomaa tässä ehkä yhtymäkohdan viime vuodelle. Silloin suunnitelma oli nimittäin sama, mutta en pysynyt yhtään aikataulussa, eikä minulla ollut suoraan sanottuna mitään käsitystä mitä ja milloin opiskella. Uskoin sinisilmäisesti yhä hyvän teoriaosaamisen paikkaavan riittävästi puuttuvaa laskurutiinia. Tässäpä tekstiä siis siitä, miten tämä ensimmäinen lukusunnitelmaa seuraava viikko on mennyt!

Maanantai: Biologia

sairaslomapäivä, lasten kanssa kotona. Tänään aiheena bilsa, ja vähän laiskasti jaksan lueskella aiheen sieltä, aiheen täältä. Teen tehtäviä puolella teholla samalla vahtien lapsia. Päikkäri ajan luen, mutta keskittyminen on hankalaa, olo vellova edelleen. Tänään jäin reippaasti jälkeen tavoitteesta, mutta hirveää paniikkia ja itsesyyllistystä en aio vielä aloittaa. Joku päivä on huononpi, toisena paikataan.  Bilsan aloitan ympäristöasioilla, koska koen ne "heikkoudekseni" huonon mielenkiinnon vuoksi, ja koska niiden lukeminen jäi viime vuonna aika vähälle.  Koen myös, että ne ovat "vähemmän tärkeää tietoa", joten ajattelin niitä mietiskellä tässä kun kokeeseen on vielä pitkälti aikaa.

Tiistai:Fysiikka

Sairaslomapäivä vol 2. Vein lapset aamulla tarhaan, jotta omalle levolle ja opiskelulle löytyisi edes pieni rako. Tämä päivä oli pyhitetty laskemiselle ja laskurutiinille. Toki olin unohtanut tarkistaa että kaikki kirjat olivat oikeasti paikallaan ja funktiolaskimestakin loppui sopivasti patterit. Parhaani mukaan tein laskuja eteenpäin, ja ihan hyvin tämäkin lähti sitten käyntiin. Aiheena oli perus mekaniikan yhtälöt, ja ensimmäisen tunnin tuijotettuani maailman yksinkertaisinta kuvaajatehtävää jotkin palikat vain loksahtivat aivoissa paikoilleen  ja laskeminen kävi yllättävän helpoksi. Toki vielä mennään ihan peruskaavoilla, mutta ONNEKSI mieleenpalauttaminen ei olekkaan pelkojeni mukaisesti aivan hirveän vaikeaa. Huomasin jopa että jotkut inhokki tehtävät, jotka vielä viimevuonna tuntuivat niin mielettömän vaikeilta ymmärtää, olivatkin muuttuneet varsin yksinkertaisiksi.  Sapettaa, kun ei ollutkaan laskinta käytössä, niin en päässyt tänäänkään tavoiteeseeni, mutta paikkasin maanantaita bilsan kanssa loppupäivän.  Hain lapset ajoissa tarhasta, ja loppupäivä meni leikkiessä. Puhelin kävi valitettavasti kuumana, työpaikan projektisuunnittelu nimittäin rantautui whatsappin muodossa myös kotiin ja en osannu/kehannut/malttanut heittää puhelinta pois ulottuvilta. Tämä oli virhe, ja tärkeää aikaa meni ihan turhaa hukkaan.

Keskiviikko:Biologia

Työpäivä, ja vielä pitkä päivä kaiken lisäksi. Kotona pääsin oppikirjojen pariin vasta kun lapset oli saatu nukkumaan, ja lukeminen oli takkuista. Totesin taas kerran turhautuvani lukiokirjojen tarinankerronnallisuuteen ja päätin nyt visusti tekeväni ne hyvät ja kattavat muistiinpanot jokaisesta kurssista. Bios-kirjasarjakin on raskasta luettavaa, kun olellista tietoa on ripoteltu kauniiden sanakäänteiden ynnämuiden taakse.  Tämä sopii varmasti lukiolaiselle jonka tehtävänä on opetella myös löytämään niitä olellisia asioita muun tekstin lomasta, mutta ei pääsykoelukijalle, jonka tulisi sisäistää valtava määrä tietoa mahdollisimman lyhyessä ajassa. 

Torstai: Kemia

Tänään piti olla kemian vuoro, jotta kaikki aineet saataisiin vauhtiin tasavertaisesti. Työpäivän jälkeen mies oli mennytkin lasten kanssa mummolan ja ajattelin itsekkin käydä siellä "piipahtamassa" Noh, illalla kotia ajellessa hoksasin ettei päivän tavoite tulisi täyttymään.  Oma olo oli huono ja lapsen mahataudin jatkuessa huominen opiskelulle suunniteltu lapsivapaa sitä myöten peruttu. Työrintamalta sain kuulla hyviä uutisia, ja juhlistettiin sitä sitten punkkulasin kera illalla. 

Perjantai: sairaspäivä
Tutisuttaa ja hytisyttää. Vuoraudun peittoihin, mutta mikään ei oikein auta. Kuumetta en mittarilla saa mitattua, mutta olo on juuri kuin influenssassa kuumeen sahatessa ylös ja alas. Mahaa vääntää. Illalla oksennan. Tälle viikonlopulle suunnitellut ihanat asiat, lasten kanssa yökyläily ja hyvän ystävän jäähyväisjuhlat peruuntuvat väistämättä. Katkerana joudun myöntämään ettei tästä päivästäkään tullut mitään myöskään opiskelujen kannalta.  

Lauantai: Fysiikka/kemia

Lauantaihin mennessä olo oli jo hieman tasaantunut. En uskaltanut kuitenkaan ennen puolta päivää syödä mitään. Koska mies päätti viedä lapset kuitenkin päiväreissulle mummulaan, jäi minulle hyvin aikaa parannella itseäni. Päivä kuluikin profylaktisesti kofeiiniriippuvuusoireita paikkaillessa (lue: join kahvia hitaasti niin ettei hirveänä heti oksettaisi), paksuihin vaatekerroksiin verhoutuneena ja fysiikan kirjaan uppoutuneena.  Opiskelu sujuu vellovasta olosta melko hyvin, keskittyminen on hieman hankalaa. Pusken itsepäisesti läpi voimakaavioita, onneksi mennään vielä omilla vahvuusalueilla, joten laskeminen on tosi kevyttä. Kun puhti loppuu, eikä ratkaisut onnistu ilman lunttailua (typeriä huolimattomuusvirheitä vektoreiden piirtämisessä) joten vaihdan kemiaan.  Tauko, kauppareissu ja pikkuisen jotain suuhun ja eikun menoksi. Ystävät rakkaat viettävät mukavaa päivää juhlien, itse kotona sairaana pääsykoekirjojen kanssa kamppaillen. Mutta kuitenkin, kaikesta harmituksesta ja pahoinvoinnista huolimatta joku osa minussa on itseasiassa hyvin tyytyväinen että sain itselleni jopa 9h lukuaikaa. Nyt kun tekee mieli tehdä töitä, tästä hyvästä opiskeluvireestä pitäisi saada pidettyä kiinni.

Sunnuntai: vapaapäivä

oma vointi on edelleen heikohko, mutta mitään varsinaisia olotiloja ei ole. Eilen iltaa viettäneet ystävät tuntuvat kokevan pahempia kohmeloita. Tämän päivän piti olla vapaa, mutta koska opiskelut jäivät viikolla puutteelisiksi päätin tehdä kevyttä opiskelua tänään lasten ehdoilla. Bilsan muistiinpanot saivat mukavasti lisämaustetta luontoretken myötä, josta koko perhe nautti suuresti. Yritin kävellessäni kuvata kaikkea mahdollista muistiinpanoja varten, jotta voisin selittää niihin liittyvät asiat myöhemmin. Tästä omakohtaisesta tehtävänannosta ja reissusta teen oman postauksensa pian

  Mukavaa syksyistä sunnuntaita ja alkavaa viikkoa toverit!

Viikon yhteenveto aihealueittain:

Fysiikan alue: suoraviivainen liike, heittoliike ja  voimavektorit
Biologian alue: Eliömaailma, laji, populaatio, valinta ja evoluutio
Kemian alue: atomi, jaksollinen järjestelmä, atomi ja molekyyli sidokset. Orbitaalien täyttymis järjestys

Piinaava palo

Taas se alkaa. Vedän taistelu haarniskan ylleni. Teen sotasuunnitelman. Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta, mutta pieni onnistumisen mahdollisuus piilee kaikkien strategististen liikkeiden takana. 

Avaan ensimmäisen luvun fysiikan kirjasta. Tervetuloa takaisin, vihattu odotettu rakastettu opiskelu.

Tämä viikko ei ole mennyt odotusten mukaisesti harjoitusten aloittamisen suhteen, mutta se sallittakoon jo pelkästään sairastelun takia nyt. Meillä on koko perhe ollut mahataudissa jo pari viikkoa, ja nyt se iski sitten itsellenikin. Sen sijaan että olisin aktiivisesti ja tehokkaasti opiskellut, olen yrittänyt päästä taas sisään tähän zoneen, että miten sitä opiskeltiinkaan ja mistä sitä voimaa ammennettiinkaan. Olen katsonut mielenkiintoisia dokkareita ja lueskellut blogeja. Kivan aktiivista keskustelua on tämän vuoden älyvuodossakin (jossa ehdottomasti kannattaa siis roikkua köh köh...). Töissä kysytään miten meinaan lukea, ja vaikka yritinkin asian pitää salassa, on olo hieman ehkä vapautuneenpi kun asiasta voi puhua puoliavoimesti. Vielä en ole siellä paljastanut kuinka tosissani aion tänä vuonna hakea.  

Olo on jännittynyt kuin jousella. Tunnen omassa kropassa sen palon ja poltteen päästä vihdoin tavoitteeseeni. Äkkiä äkkiä pian pian, enkä oikein malta pysyä paikoillani. Tunne on kiusallisen tuttu viime vuodelta, kun aloitin tätä samaa showta.  Minä tahdon, tahdon niin pirun kovasti päästä tällä kertaa tavoiteeseen. Mieli jouduttaa ajattelua jo kevääseen.  

Voi kun tämän vuoden voisi vain skipata, ja pääsisi nautttimaan tuloksista. Vaan työ on tehtävä ensin.  Joten kai se on iskettävä kiltisti perperi penkkiin ja hikoiltava! Maanantaina alkaa oikea työskentely ja samalla viikottaiset päivitykset edistymisestä. 

Tuntuu että tänä yönä tuskin nukun ollenkaan, niin turhautuneen innostunut olo on. Pitäisi lähtä kunnon hikilenkille purkamaan oloja, mutta se ei ole nyt mahdollista. Siispä puran niitä tänne blogiin. Jospa joku saa tämänkin tajunnanvirran ytimestä kiinni, ja kokee samaistuvansa.  Ehkä ensi kerralla mulla on jotain järkevääkin sanottavaa, mutta nyt paras mihin pystyn on uneton unelmointi ja haavaiden kaihoinen kelailu.

Öitä!

Mennyttä elämää ja orientaatiota: Paluu arkeen

                                          Kesä 2018

Kesän alussa ajatus kesälomasta, rentoutumisesta ja lukemisen lopettamisesta tuntui etäiseltä ja liki mahdottomalta kehon ja mielen käydessä renkaat mudassa sutien ylikierroksella.  Meillä oli suunnitteilla kesän ajaksi useita eri projekteja, ja niiden suunnittelu ja toteutus vei aikaa, rahaa ja kullan kalliita hermon riekaleita. Kesä oli todella rankka, mutta myös antoisa ja opettavainen. Siitä johtui myös blogin hiljaiselo. Tulihan tuota myös loikoiltua aurinkotuolissa tekemättä mitään, kiitos upeiden helteiden.  Lukeminen unohtui melko pian tulosten julkistamisen jälkeen, enkä ikinä saanutkaan aikaiseksi analysoida koettani. Kaiken kaikkiaan, opiskelun kannalta, loma oli varsin tarpeellinen ja hyvä. 

                                                               Häät

Kesä toi tullessaan myös iloisia juhlia. Me juhlittiin nimittäin meidän häät. Kaikki koristelu, tarjoilu, ohjelma yms. tehtiin itse ilman ihanan ystävä-/perhepiirin ulkopuolista apua. Vain juhlatila vuokrattiin. Järjestäminen alkoi oikeastaan jo pari vuotta sitten, mutta ymmärrettävästi viime vuoden luku-urakka vei ajan ja mielenkiinnon niiden järjestämiseen lähes nollille, ja alkukesään kasautuikin melkoinen keko tehtäviä ja toimitettavia asioita.

Mutta niistä viis, juhlat saatiin kasaan. Ja rennot, omannäköiset juhlat saatiinkin aikaiseksi. Päivästä ei selvitty ilman takapakkeja ja pienimuotoisia kauhun hetkiä, mutta hyvissä tarinoissahan on aina juonenkäänteitä eikö totta. Päivä oli kaunis. Rakkaat ihmiset lähellä. Kun käveltiin alas juhlapaikan portaita vastaanottamaan vieraat, valtava lintuparvi lehahti ylitsemme kuin meitä saatellen. Jotain taianomaista tarkoituksen mukaisuuden tuntuakin siinä oli. Jopa tälläinen teoreettinen realistikin koki hieman kylmiä väreitä siinä kohtaa.

Ja jottei elämä olisi liian helppoa, juhlittiin tänä kesänä myös rakkaimman ystäväni häitä. Näissä  kunniakseni ja onnekseni sain toimia kaasona, mikä oli ihan mielettömän ihanaa kaikesta lisätyöstään huolimatta. Tämäkin päivä oli kaunis, ja muistot molemmista päivistä ja niitä edeltävästä ajasta pysyvät mielessä varmasti vielä pitkään!

                                                         

                                                      Kotoilua

Tänä kesänä saatiin myös edistettyä meidän talon laittamista. Uudet huonekalut, sisustuselementit, nurmikko, aita ynnä muut pienet tekijät luovat melko tärkeän silauksen siihen, millä koti erotetaan talosta. Laittaisin kuvia, mutta mitään ei ole vielä keskeneräisyyden takia kehdannut oikeasti kuvata.  Sisustukseltaan meidän koti on muutenkin hieman mix&match, uusmoderniretrokoti. Runsasta siellä, minimalistista täällä.

               

Muutoksia huonejärjestelyihinkin tulee väistämättä lasten kasvaessa, ja näyttäisi siltä että pian saamme me vanhemmat oman makuuhuoneemme ihan itsellemme. Näin kolmen vuoden aikana on jo niin tottunut siihen, ettei omaa aikaa eikä tilaa ole 24/7 missään, edes vessassa.  Tämä muutos meidän elämässä tulee siis olemaan melkein asumuseroon verrattava, ja identiteettikriisi sekä eroahdistusthan tästä meinaa vähän puskea. 

                                                   Paluu töihin

Kun se ensimmäinen ihan oikea kesäloma sitten päättyi ja töihin oli aika palata, olin enemmän kuin kiitollinen että sain lomailla valintakoetulosten julkistamisen jälkeen. Sitä ennen lomailusta ei olisi tullut mitään. Toisaalta tulokset taas masensivat sen verran, että siinä kohtaa oli ihana heittää kaikki ajattelu romukoppaan ja ottaa vähän etäisyyttä omasta pettymyksestä. Töissä se ei olisi ollut mahdollista. Töihin  paluu meni suht kivuttomasti.  Oma pettymys oli jo keretty käsitellä, ja oli jo taas ihan hauskaa palata siihen maailmaan. Nautin työstäni ja kesäaika on yleensä kevennettyä, joten pehmeä lasku arkeen oli taas taattu.

                                                    

Innostuinpa niinkin paljon että olen ottanut nyt tässä syksyn alussa vastuulleni muutamia työpaikkani projekteja, ja hain myös vähän vastuullisenpaa tehtävää. Pikkuisen epäilyttää miten jaksan niihin vastata vielä omien lukusuunnitelmieni ohella, mutta positiivisena optimistina sinisilmäisesti toivon että saan tehdä vaadittavat järjestelyt pääsääntöisesti töistä käsin, työtuntien ohella. Nähtäväksi jää.

                                            

                                 Jo opittua ja opiskelun orientaatiota

Jossain kohtaa lupasin itselleni ettei kesä menisi hukkaan opiskelujen osalta, vaan yrittäisin ylläpitää tietyn tasoista osaamista myös loman aikana. Tässä suhteessa hieman epäonnistuin, ja niin tarpeellinen kuin kesän nollaus olikin, tämä on jäänyt harmittamaan. Olen nimittäin sellainen että minun on hankala aloittaa asioita ilman "motivaatiota" ja alkukankeus ahdistaa yleensä niin etten sitten millään saa pureuduttua oikeisiin ongelmakohtiin.  Kun taas pääsen asioissa vauhtiin, edes puoliväkisillä, uppoudun ja paneudun asiaan laaserin tarkalla fokuksella helposti unohtaen kaiken muun ympäriltäni.

                              

 Onneksi tästä on viime vuodelta  kokemusta. Viime vuoden hakuprosessi oli opettavainen niin akateemisessa, kuin paljon henkilökohtaisemmassakin mielessä. Opin paljon siitä millainen olen ja miten hallitsen stressiä. Huomasin, että olen selviytyjä. Siis siinä mielessä, että stressin puskiessa päälle yritän suorittaa asioita sarjatulella, ajatuksena päästä edes rimaa hipoen maaliin kaikessa. Tänä vuonna olen ajatellut yrittää järkeistää toimintaa niin, että suoriutuisin vähemmästä paremmin. Hence, miksi asioiden haaliminen hoidettavaksi taas jälleen kerran huolettaa. Argh.

Syyskuu toi tullessaan itselleni asettamani takarajan opiskelun aloittamiselle.Olen aloittanut orientaation nyt hyvin yksinkertaisista asioista. Kotona on nyt opiskelulle määritelty ja varattu, varusteltu tila. Rauhallinen huone, josta löytyy kaikki tarvittava materiaali. Enää ei tarvitse ravata kirjoja ja kyniä etsimässä.  Olen hakenut materaalia opiskeluun, ja laatinut hankintalistan tarvikkeista. Vielä täytyy varmaan ostaa uuden opetussuunnitelman mukaiset lukiokirjat.  Olen jäsennellyt oppimistarpeeni. Olen luonnut (toivottavasti) järkiperäisen opiskelutaulukon.  Olen miettinyt motivaatiota rakentaessani syitä miksi taas upotan saappaani tähän suohon. Olen yrittänyt olla järjestelmällinen pohjustustyössäni niin, että opiskelun aloitus sujuu arkeen nähden mutkattomasti.  Olen hakenut ympäriltäni opiskelun tukiverkkoa, ja yllätyksekseni olen saanut lähipiiristäni opiskelukumppaneita tämän vuoden yritkseen! Minulle vertaistuki ja opiskelukumppanin tuoma kiritys ovat isoja aputekijöitä. 

Vaikka varsinaista lukusuunnitelmaani en olekkaan vielä aloittanut,  olen tehnyt kevyttä, omaa mielenkiintoa kutkuttelevaa opiskelua töissä ja kotona. Tätä työskentelyä en vain oikein osaa laskea aidoksi opiskeluksi vaikka kaikki toki hyödyttää minua. Dokkarit ja artikkelit ynnä muut vain tuntuvat hieman huijaamiselta. Ja töihin liittyvä opiskelu menee väistämättä jo niille aihealueille, joita ei tässä vaiheessa olisi ennen kouluun pääsemistä merkityksellistä opiskella.  

                           

Syyskuu siis tuo jälleen uuden muutoksen elämässä. Ja tämän muutoksen myötä myös blogi herää aktiivisemmin eloon. Muutamat asiat on saatu taputeltua alta pois, ja nyt on aika taas aloittaa uutta. Odotan tulevaa lukuaikaa pelon ja innostuksen sekaisin tuntein. Jännittävää ja innostavaa opiskelua kaikille jo aloittaneille ja aloitusta suunniteleville!